MISSÄ OLIT KUN TORNIT SORTUIVAT?
Missä olemme tänään?
Pasi Turunen

Oli tiistai, syyskuun 11. päivä, vuonna 2001. Olin juuri autossa matkalla Helsingin Kristilliseen Keskukseen pitämään raamattutuntia, kun kännykkäni soi. Ystäväni Petri Mäkilä oli linjan toisessa päässä ja kysyi: ”Oletko nähnyt uutisia? Tiedätkö, että World Trade Centerin tornit ovat sortuneet?” En ollut nähnyt uutisia ja minun oli vaikea ymmärtää mitä Petri tarkoitti tornien sortumisella.

Muistin tornit hyvin, koska 1988 New Yorkissa lomamatkalla olin myös käynyt toisen tornin ylimmän kerroksen turistitasanteella yli 100 kerroksen korkeudella. Muistan katsoneeni mietteliäänä ikkunasta ulos ja pohtineeni miten pitkä matka täältä olisikaan alas jos sattuisi jotain.

”Onko siellä joku tulipalo?” kysyin hämmentyneenä Petriltä.

”Ei,” hän vastasi. ”Torneja ei enää ole!”

Päästyäni lopulta Kristilliseen Keskukseen avasimme studiossa pienen televisiomonitorin ja löysimme suoran kansainvälisen uutislähetyksen, jossa uudestaan ja uudestaan näytettiin, kuinka kaksi matkustajakonetta iskeytyi tornitalojen kylkeen painuen niihin kuin kuuma veitsi voihin. Näkymä oli sanoin kuvaamaton. Jotakin hetkiä myöhemmin tornit sortuivat alas asti perustuksia myöten.

Pian Manhattanin kärki peittyi pölyyn ja savuun palauttaen mieliin David Wilkersonin profetianäyn lähes kymmenen vuotta aikaisemmin Hän oli nähnyt Manhattinin peittyvän savuun. Uutislähetyksessä kaikki näytti jotenkin epätodelliselta. Oli vaikea ymmärtää mistä oli kysymys.

Kokous alkoi. Saarnani otsikko tuona iltana oli: ”Armon aikaa koko elämä”.

Alkoi sota terrorismia vastaan.

Maailma ei ole ollut entisensä syyskuun 11. päivän jälkeen. Sota terrorismia vastaan on edelleen käynnissä, eikä loppua näy. Iskujen jälkeen Yhdysvallat tekivät sen mikä sotilasstrategisesti on ymmärrettävää: He veivät sodan pois omalta mantereelta terroristien takapihalle. Afganistanista etsittiin Osama Bin Ladenia ja Irakissa joukkotuhoaseita. Kumpaakaan ei tähän päivään mennessä ole löytynyt. Arabimaissa joukkotuhoaseita tarkoittava sanalyhenne WMD, Weapons of Mass Destruction, onkin saanut uuden merkityksen: Weapons of Mass Deception. Mutta ehkä tavoitteena olikin saada Amerikan tuhoa haluavat tahot lähettämään taistelijansa pikemminkin Bagdadiin kuin New Yorkiin. Sota on sitä käyvien valtioiden kohdalla kylmää laskelmointia.

Onko tällainen sotaan lähtö, ja juuri näihin maihin, aidosti perusteltu ja moraalisesti oikein on kokonaan toinen kysymys. Minun on vaikea hyväksyä amerikkalaisten suurieleistä sotaintoa. Mutta en silti kuulu niihin moraalisiin liehittelijöihin, jotka sanovat terrorismin syiden johtuvan muka jostain yleisestä epäoikeuden- mukaisuudesta ja köyhyydestä. Ennen sanottiin, että ”Ei ole häpeä olla köyhä, mutta on häpeä varastaa”. Islamilaiset maat sitä paitsi eivät monetkaan ole köyhiä. Ne ovat öljyrikkaita valtioita. Kansa ei välttämättä lännen kanssa käytävästä öljykaupasta kuitenkaan rikastu, koska tulot menevät johtajien taskuihin. Saddamkin rakensi itselleen huimia palatseja kaksoisvirran varsille samalla kun irakilaiset kärsivät. Sellaista on diktatuuri.

Oltiinpa Irakin ja Afganistanin sodista mitä mieltä tahansa pidän moraalisena likinäköisyytenä siviileihin kohdistuvan terrorismin ”ymmärtämistä”. Siinä ei ole mitään ymmärrettävää. Olipa kysymyksessä uskonnollinen terrorismi minkä tahansa uskonnon alla, tai sitten uskonnoton terrorismi (kuten Stalinin Neuvostoliitossa), kysymys on puhtaasta pahuudesta, joka on pysäytettävä.

Jos Islam on rauhan uskonto, miksi se synnyttää väkivaltaa? Eräs ystäväni ihmetteli minulle kerran miten on mahdollista, että terroristit islamin nimissä tekevät hirmutekoja vaikka monet muslimit sanovat islamin olevan rauhan uskonto. Taustalla voi olla moniakin syitä, mutta yksi liittyy koraanin tulkintaan. Islamilaisen käsityksen mukaan koraanin historiallisesti myöhäisemmät jakeet kumoavat aikaisemmat jakeet. Ongelma on siinä, että koraanin väkivaltaan kiihottavat jakeet ovat juuri noita myöhäisempiä, jotka islamilaisen tulkinnan mukaan siksi kumoavat aikaisemmat jakeet, jotka sattuvat olemaan niitä rauhanomaisempia. Tämän ns. abrogaatioperiaatteen vuoksi väkivaltaiset jakeet vievät perinteisessä islamin tulkinnassa voiton.¹

Eikö kristinuskonkin historia sisällä hirmutekoja, ristiretkiä ja toisuskoisten vainoa? Kristillisen kirkon historia ei ole puhdas. Sitä lukiessa joutuu monesti painamaan päänsä häpeässä alas ja kätkemään kasvonsa. Molemmat uskonnot joutuvat tarkastelemaan historiaansa itsekriittisesti. Molempien uskontojen historiaan sisältyy myös suuruuden hetkiä – Islam on antanut paljon tieteiden ja taiteiden alueella. Samoin kristinusko. Mutta islamin ja kristinuskon käsitykset väkivallan oikeutuksesta eivät silti ole verrannollisia keskenään. Väkivallan käyttö on alusta saakka kuulunut osana islamin leviämiseen. Liikkeen perustaja Muhammed, kuten Koraanista voi suoraan lukea, rohkaisi seuraajiaan alistamaan uskottomat islamin alle väkivalloin. Historiallisesti ”jihad” merkitsi alun perin juuri aseellista taistelua vääräuskoisia vastaan. Myöhemmin sanaa on alettu tulkita myös hengellisen kilvoittelun merkityksessä. Kristinuskossa marttyyriksi kutsutaan henkilöä, joka kuolee vainottuna uskonsa tähden. Isalmilaisessa terrorismissa marttyyri tarkoittaa henkilöä, joka tappaa uskonsa tähden itsensä ja viattomia sivullisia. Kenties jopa toisia muslimeita.

Kristinuskon perustaja, Jeesus, sen sijaan kielsi väkivallan käytön uskonnon levittämisessä. Kun Pietari yritti puolustaa mestariaan miekalla ja löi Jeesusta vangitsemaan tulleen ylipapin palvelijalta korvan irti Jeesus paransi palvelijan korvan, nuhteli Pietaria ja tuomitsi tällaisen väkivaltaan turvautumisen. Tuosta tilanteesta ovat tulleet kuuluisiksi Jeesuksen sanat: ”Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.” Uudesta testamentista ei mistään löydy jakeita, jotka hyväksyisivät taikka antaisivat luvan väkivallan käyttöön evankeliumin levittämisessä. Kristinuskon vaikutuspiirissä tapahtuva väkivaltaisuus on siten aina täydellisesti ristiriidassa kristinuskon perustajan ja hänen valtuuttamiensa apostolien sanoman kanssa. Siellä missä evankeliumia on viety eteenpäin väkivalloin ollaan aina toimittu vastoin Jeesuksen selkeitä sanoja. Näin ei ole Islamissa, jossa väkivallan ja terrorin käyttö saa oikeutuksensa juuri perustajansa omista sanoista. Näyttääkin siltä, että mitä kauemmaksi ihminen vieraantuu kristinuskosta sitä väkivaltaisemmaksi hän tulee. Islamissa tilanne on juuri päinvastainen.

Islamiin sisältyy pyrkimys poliittiseen ja uskonnolliseen maailmanvaltaan. Euroopan Islamilainen Neuvosto julkaisi jo vuonna 1980 kirjasen Muslim Communities in Non-Muslim States, jossa määritellään tavoitteet Euroopan vaiheittaiseksi islamilaistamiseksi ja ajamiseksi sharia lainsäädännön alle.² Kanadan Ontarion ja Quebecin osavaltioissa muslimit olisivat taannoin halunneet saattaa sharia lain voimaan perustamalla omia oikeusistuimia ratkaisemaan yhteisön sisäisiä perheriitoja. Kahden vuoden kiistelyn jälkeen molemmat osavaltiot torjuivat ajatuksen.³  

Kaikki muslimit eivät toki yhdy tällaisiin tavoitteisiin.

Kiitos Jumalalle siitä, että on rauhaa rakastavia muslimeita. Tunnen itsekin monia sydämellisiä muslimeita. Ei siis ole syytä ryhtyä vainoharhaiseksi. Mutta ei myöskään pidä olla sinisilmäinen Islamiin sisäänrakentuneiden päämäärien suhteen. Kaikki muslimit eivät ole jihadisteja. Mutta Islam ja terrorismi eivät ole ristiriidassa keskenään. Moderni terrorismi on tällä hetkellä erityisesti islamilainen ongelma. Nähtäväksi jää kumpi tulkinta, islamin traditionaalinen väkivaltainen tulkinta vaiko modernimpi rauhanomainen tulkinta, vie voiton kun maailmanlaaja islamilainen yhteisö käy sisäistä selvittelyä oman traditionsa suhteen.

Evankeliumi on Jumalan voima pelstaukseksi. Mieleeni on jäänyt lausahdus evankelista Peter Youngrenin suurtapahtuman mainoksesta: ”Meidän paras aseemme taistelussa terrorismia vastaan on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.” Jeesus voi poistaa vihan ja pimeyden vallan ihmisten sydämistä. Synti ja sydämen pimeys ajavat islamilaisia jihadisteja massamurhiin. Kun ihminen ei tunne Jumalan todellista rakkautta ja rauhaa ”heidän asekeleensa ovat nopeat vuodattamaan verta” (Room. 3:10-18, 23). 

Mutta sama pimeys on kysymyksessä myös silloin kun suomalaiset ovat ilkeitä ja vihamielisiä toisilleen, tai osoittavat suvaitsemattomuutta maahanmuuttajia kohtaan, tai tappavat itsensä ja perheensä maksamattomien laskujen tähden. Sydämissä hallitseva synti ajaa miehet pahoinpitelemään vaimojaan, puolisot olemaan uskottomia toisilleen ja lapset kiroamaan vanhempiaan. Vain Jeesuksen veri on lääke tähän sydämen parantumattomaan haavaan niin suomalaisten kuin muidenkin elämässä.

Jeesus voitti omaksensa maailman vuodattamalla oman verensä. Terroristit tahtovat voittaa maailman vuodattamalla toisten verta. Terroristien verenvuodatus saa aikaan vihaa. Jeesuksen veri tuo anteeksiantamuksen jokaiselle Häneen uskovalle. Jopa terroristi voi saada täydellisen anteeksiannon ja iankaikkisen elämän, jos hän tekee parannuksen ja kääntyy Jeesuksen puoleen. Tässä ei ole erotusta Turusen eikä terroristin välillä.

Milloin olet viimeksi antanut tuntuvan rahalahjan lähetystyölle?  Valveutuneina kristittyinä meidän tulee syyskuun 11. päivän jälkeisessä maailmassa lisätä evankelioimisponnisteluja ja lähetystyön tukemista. Meidän tulee rakastaa enemmän kuin ennen. Siten kannamme oman käytännöllisen kortemme kekoon taistelussa pahuutta vastaan lähellä ja kaukana.

Evankeliumi on yhä Jumalan voima, pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. Evankeliumi on yhä rauhan evankeliumi.

1. Terrorismiongelman juuri. (http://answering-islam.org/suomi/html/ongelman_juuri.html [viimeksi 6.2.2006]); Jihad in Islam: Is Islam Peaceful or Militant? and An Initial Christian Response  ( http://answering-islam.org.uk/Hahn/jihad.htm  [viimeksi 6.2.2006])
2. Islamization of Europe. http://www.barnabasfund.org/islamisationeurope.htm [viimeksi 6.2.2006]
3. Canadian Province Says No to Islamic Tribunals (http://www.religionjournal.com/showarticle.asp?id=3261) [viimeksi 14.9.2005])