INHIMILLINEN TEKIJÄ
Pasi Turunen

Joka kerta kristinuskon saadessa positiivista julkisuutta on syytä olla iloinen. Kun kristityt saavat tasavertaisen mahdollisuuden selvittää uskonsa sisältöä ja perusteita samassa pöydässä ei-uskovien kanssa antaa se tilaisuuden hedelmälliseen vuorovaikutukseen sellaisten ihmisten kanssa, joille kristinusko on enemmän tai vähemmän vieras tuttavuus. Harvoin tällaista mahdollisuutta saadaan valtamediassa. Mutta kun piispa Juha Pihkala ja avaruustähtieteen professori Esko Valtaoja kirjoittivat yhdessä kirjan tapahtui juuri niin. 

Uskovien ja ateistien / agnostikkojen välillä on ainakin englantia puhuvassa maailmassa kauan käyty mielenkiintoisia maailmankatsomuksellisia keskusteluja. Esimerkkeinä mainittakoon klassinen BBC:n 1948 radioima Coplestonin ja Russellin debatti Jumalan olemassaolosta, sekä kohtuullista huomiota herättänyt William Lane Craigin ja Anthony Flewn debatti ensin mainitun tapahtuman 50-vuotis juhlapäivänä Wisconsinin yliopistossa, jota oli kerääntynyt seuraamaan 4000 opiskelijaa. 

Suomessa tämäntapaiset keskustelut / väittelyt ovat harvinaisempia. Paitsi ehkä tavallisten ihmisten kahvipöydissä. Kun siis joku TV2:n Inhimillinen tekijä -ohjelma ottaa lähetyksensä aiheeksi piispan ja tähtitieteilijän maailmankatsomuksellisen kirjeenvaihdon on se jo sellaisenaan merkkitapaus ja herättää toiveita siitä, että tämänkaltaista keskustelua voitaisiin jatkossakin mediassa nähdä. 

Mitä sitten itse Pihkalan ja Valtaojan keskustelusta voisi sanoa?

Valtaoja on huippu tähtiteteilijä, mutta vaikutti TV2:n keskustelussa täysin maallikolta mitä tulee maailmankatsomukselliseen keskusteluun. Tuntui uskomattomalta, että Valtaoja saattoi sanoa maailmankaikkeuden olevan "ääretön", vaikka hän pari lausetta aikaisemmin oli todennut maailmankaikkeuden saaneen alkunsa alkuräjähdyksessä n. 13 miljardia vuotta sitten. Jos universumilla on alku se ei voi olla ääretön. Nykykosmologian mukaan universumi laajenee kiihtyvällä vauhdilla. Jos se laajenee se ei ole ääretön koska sen ääret jatkuvasti kasvavat. Universumin alku herättää luonnollisesti kysymyksen siitä mikä synnytti universumin. Valtaoja laittaa toivonsa niihin eräisiin sekunnin miljoonasosiin alkuräjähdyksen jälkeen, joita ei vielä ole pystytty selvittämään. Alkuräjähdystä seuraavien sekunnin miljoonasosien selvittäminen ei vielä vastaa kaikkein keskeisimpään kysymykseen siitä mikä aiheutti itse alkuräjähdyksen. Kyseessä olevat sekunnin miljoonasosat ovat sellaisenaan osa tätä universumia, jonka alku nimienomaan vaatii selityksen ensimmäisestä hetkestä ensimmäisiin sekunnin miljardisosiin. Sillä jos universumi olisi ikuinen emme keskustelisi sen alkuun liittyvistä sekunnin miljoonasosista. 

Valtaojan mukaan ei tarvita mitään alkuräjähdyksen tuolle puolen menevää selitystä. Niinkö? Tiedämme, että universumi ei ole ikuinen. Se sai alkunsa kauan sitten. Se ei ole ollut aina olemassa. Miten universumi selittyy itsellään tilanteessa, jossa sitä ei ole olemassa? Miten jotain voi räjähtää täydessä olemattomuudessa ilman räjäyttäjää? Universumin ensimmäiset sekunnin miljoonasosat ovat osa tämän räjähdyksen seurausta eivät sen syy. Tässä kohden Valtaoja edustaa niin sokeaa uskoa, ettei edes kristillinen usko sellaista tunne. Sellainen mitä ei ole olemassa ei voi olla itse itsensä syy. Koko ajatus on täysin järjetön. Joko alkuräjähdyksen syy on jossain sen itsensä ulkopuolella tai sitten universumi on ikuinen. Me tiedämme, että universumi ei ole ikuinen vaan sillä on ollut alku. Siispä alkuräjähdyksen syy löytyy vääjäämättä jostain ulkopuolelta. 

Toki vaatii uskoa ajatella, että universumin alun takana olisi persoonallinen luoja, mutta eikö ole vielä uskomattomampaa ajatella, että universumi sai alkunsa ei mistään ja ei minkään vaikutuksesta? Taikuri taikoo hatusta jäniksen kuin "tyhjästä", mutta tässä tapauksessa Valtaoja haluaisi jäniksen ilman taikuria hatusta jota ei edes ole! Hänen ajattelunsa vaatii suurempaa uskoa kuin usko magiaan. On paljon järkevämpää olettaa, että on ensin olemassa edes jotain kuin että ei ole olemassa yhtikäs mitään, sillä "tyhjästä on paha nyhjästä." 

Piispa Pihkala tuntui haluavan välttää sellaista kuvaa, että Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa. Mutta kuka niin sanoo, että ei voida? Immanuel Kant? Entä jos Kant oli väärässä? Ja jos hän sattuisi olemaan oikeassa, niin mikä estää meitä silti ainakin yrittämästä? Vai pelätäänkö Kantin loukkaantuvan haudassaan, jos joku rohkenee väittää, että hänellä on uskonsa tueksi ihan hyviä perusteluja. Kyllä kristinusko on sen verran hieno juttu, että se ansaitsee ainakin parhaan yrittämisen, eikä vain pyyhkeen heittämistä kehään agnostikkojen nenän eteen. 

Ohjelmassa keskusteltiin pahan ongelmasta. Valtaojan mielestä sellaista kuin "paha" ei hänen materialistisen näkemyksensä mukaan edes ole olemassa. Estonian uppoamisessakin oli kysymys vain lähinnä raudan kulumisesta ja keulavisiirin pettämisestä. Tämä jos mikä osoittaa materialistisen maailmankatsomuksen täydellisen vararikon. Valtaojan näkemys johtaa siihen, ettei Hitlerillä ja Äiti Teresalla perimmäisessä merkityksessä ollut eroa. Jos pahaa ei ole ei ole hyvääkään. Jos ei ole pahaa Hitler ei tehnyt mitään mainitsemisen arvoista surmatessaan juutalaisia. Jos ei ole hyvää Äiti Teresa ei tehnyt mitään hyvää auttaessaan köyhiä. 

En ole niitä ihmisiä, jotka laskevat saarnaajien puheesta kuinka monta kertaa mainittiin Jeesus ja kuinka monta kertaa saatana. Mutta minua oudoksutti Pihkalan ja Valtaojan keskustelussa se, että noin 50 minuutin ohjelmassa ei ainoatakaan kertaa mainittu Kristusta. Ei edes silloin, kun juontaja tarjoaa siihen kultalautasella mahdollisuuden ja kysyy "Millainen on piispan taivas? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?" Sama kysymys tietysti esitettiin toiselle keskustelijalla, jonka vastaus oli ennakoitavissa. Mikä oli piispan vastaus? Taivas on "täydellistä hyväksytyksi tulemista". Kuolema? "Kyllä meistä joku informaatio jää jäljelle". Tätäkö on kristinusko? Ehkä piispaa jännitti. Hän olisi varmasti pystynyt parempaan. Minusta Kristus olisi ansainnut parempaa. Televisioyleisö olisi ansainnut parempaa. 

On selvää, että tämä lyhyt kirjoitus ei tee oikeutta Pihkalan ja Valtaojan keskustelulle kokonaisuudessaan. Keskustelussa oli ohimeneviä hyviäkin ajatuksia puolin ja toisin. Pahoittelen arvioni yksipuolisuutta. Mutta yhtä totta on se, että keskustelu ei tehnyt täyttä oikeutta keskusteltavalle aiheelle. Ehkä kirja on parempi. Täytyy lukea. 

--------------------
Lisälukemistoa: 
RealVideo: Craig-Atkinson väittely 
RealVideo: Is there meaning in evil and suffering
Craig-Piggliuci debate: Does God Exist
M. Kankaanniemi: Kosmologinen argumentti
Craig: Creation and Big Bang Cosmology



(
c) 2004 USKON PUOLESTA / Pasi Turunen
www.patmos.fi