Joka kerta
kristinuskon saadessa positiivista julkisuutta on syytä olla iloinen.
Kun kristityt saavat tasavertaisen mahdollisuuden selvittää uskonsa
sisältöä ja perusteita samassa pöydässä ei-uskovien kanssa antaa
se tilaisuuden hedelmälliseen vuorovaikutukseen sellaisten ihmisten
kanssa, joille kristinusko on enemmän tai vähemmän vieras tuttavuus.
Harvoin tällaista mahdollisuutta saadaan valtamediassa. Mutta kun
piispa Juha Pihkala ja avaruustähtieteen professori Esko
Valtaoja kirjoittivat yhdessä kirjan tapahtui juuri niin.
Uskovien
ja ateistien / agnostikkojen välillä on ainakin englantia puhuvassa
maailmassa kauan käyty mielenkiintoisia maailmankatsomuksellisia
keskusteluja. Esimerkkeinä mainittakoon klassinen BBC:n 1948 radioima Coplestonin
ja Russellin debatti Jumalan olemassaolosta, sekä kohtuullista
huomiota herättänyt William Lane Craigin ja Anthony Flewn
debatti ensin mainitun tapahtuman 50-vuotis juhlapäivänä Wisconsinin
yliopistossa, jota oli kerääntynyt seuraamaan 4000 opiskelijaa.
Suomessa
tämäntapaiset keskustelut / väittelyt ovat harvinaisempia. Paitsi
ehkä tavallisten ihmisten kahvipöydissä. Kun siis joku TV2:n
Inhimillinen tekijä -ohjelma ottaa lähetyksensä aiheeksi piispan ja
tähtitieteilijän maailmankatsomuksellisen kirjeenvaihdon on se jo
sellaisenaan merkkitapaus ja herättää toiveita siitä, että
tämänkaltaista keskustelua voitaisiin jatkossakin mediassa
nähdä.
Mitä
sitten itse Pihkalan ja Valtaojan keskustelusta voisi sanoa?
Valtaoja
on huippu tähtiteteilijä, mutta vaikutti TV2:n keskustelussa täysin
maallikolta mitä tulee maailmankatsomukselliseen keskusteluun. Tuntui
uskomattomalta, että Valtaoja saattoi sanoa maailmankaikkeuden olevan
"ääretön", vaikka hän pari lausetta aikaisemmin oli
todennut maailmankaikkeuden saaneen alkunsa alkuräjähdyksessä n. 13
miljardia vuotta sitten. Jos universumilla on alku se ei voi olla
ääretön. Nykykosmologian mukaan universumi laajenee kiihtyvällä
vauhdilla. Jos se laajenee se ei ole ääretön koska sen ääret
jatkuvasti kasvavat. Universumin alku herättää luonnollisesti
kysymyksen siitä mikä synnytti universumin. Valtaoja laittaa toivonsa
niihin eräisiin sekunnin miljoonasosiin alkuräjähdyksen jälkeen,
joita ei vielä ole pystytty selvittämään. Alkuräjähdystä seuraavien sekunnin miljoonasosien selvittäminen ei
vielä vastaa kaikkein keskeisimpään kysymykseen siitä mikä aiheutti
itse alkuräjähdyksen. Kyseessä olevat sekunnin miljoonasosat ovat
sellaisenaan osa tätä universumia, jonka alku nimienomaan vaatii
selityksen ensimmäisestä hetkestä ensimmäisiin sekunnin
miljardisosiin. Sillä jos universumi olisi ikuinen emme keskustelisi
sen alkuun liittyvistä sekunnin miljoonasosista.
Valtaojan mukaan ei tarvita mitään
alkuräjähdyksen tuolle puolen menevää selitystä. Niinkö?
Tiedämme, että universumi ei ole ikuinen. Se sai alkunsa kauan sitten.
Se ei ole ollut aina olemassa. Miten universumi selittyy itsellään
tilanteessa, jossa sitä ei ole olemassa? Miten jotain voi räjähtää
täydessä olemattomuudessa ilman räjäyttäjää? Universumin
ensimmäiset sekunnin miljoonasosat ovat osa tämän räjähdyksen
seurausta eivät sen syy. Tässä kohden
Valtaoja edustaa niin sokeaa uskoa, ettei edes kristillinen usko
sellaista tunne. Sellainen mitä ei ole olemassa ei voi olla itse
itsensä syy. Koko ajatus on täysin järjetön. Joko alkuräjähdyksen
syy on jossain sen itsensä ulkopuolella tai sitten universumi on
ikuinen. Me tiedämme, että universumi ei ole ikuinen vaan sillä on
ollut alku. Siispä alkuräjähdyksen syy löytyy vääjäämättä
jostain ulkopuolelta.
Toki
vaatii uskoa ajatella, että universumin alun takana olisi
persoonallinen luoja, mutta eikö ole vielä uskomattomampaa ajatella,
että universumi sai alkunsa ei
mistään ja ei minkään vaikutuksesta? Taikuri taikoo hatusta
jäniksen kuin "tyhjästä", mutta tässä tapauksessa
Valtaoja haluaisi jäniksen ilman taikuria hatusta jota ei edes ole!
Hänen ajattelunsa vaatii suurempaa uskoa kuin usko magiaan. On paljon
järkevämpää olettaa, että on ensin olemassa edes jotain kuin että
ei ole olemassa yhtikäs mitään, sillä "tyhjästä on paha
nyhjästä."
Piispa
Pihkala tuntui haluavan välttää sellaista kuvaa, että Jumalan
olemassaolo voitaisiin todistaa. Mutta kuka niin sanoo, että ei voida?
Immanuel Kant? Entä jos Kant oli väärässä? Ja jos hän sattuisi
olemaan oikeassa, niin mikä estää meitä silti ainakin
yrittämästä? Vai pelätäänkö Kantin loukkaantuvan haudassaan, jos
joku rohkenee väittää, että hänellä on uskonsa tueksi ihan hyviä
perusteluja. Kyllä kristinusko on sen verran hieno juttu, että se
ansaitsee ainakin parhaan yrittämisen, eikä vain pyyhkeen
heittämistä kehään agnostikkojen nenän eteen.
Ohjelmassa
keskusteltiin pahan ongelmasta. Valtaojan mielestä sellaista kuin
"paha" ei hänen materialistisen näkemyksensä mukaan edes
ole olemassa. Estonian uppoamisessakin oli kysymys vain lähinnä raudan
kulumisesta ja keulavisiirin pettämisestä. Tämä jos mikä osoittaa
materialistisen maailmankatsomuksen täydellisen vararikon. Valtaojan
näkemys johtaa siihen, ettei Hitlerillä ja Äiti Teresalla
perimmäisessä merkityksessä ollut eroa. Jos pahaa ei ole ei ole
hyvääkään. Jos ei ole pahaa Hitler ei tehnyt mitään mainitsemisen
arvoista surmatessaan juutalaisia. Jos ei ole hyvää Äiti Teresa ei
tehnyt mitään hyvää auttaessaan köyhiä.
En ole
niitä ihmisiä, jotka laskevat saarnaajien puheesta kuinka monta kertaa
mainittiin Jeesus ja kuinka monta kertaa saatana. Mutta minua oudoksutti
Pihkalan ja Valtaojan keskustelussa se, että noin 50 minuutin
ohjelmassa ei ainoatakaan kertaa mainittu Kristusta. Ei edes silloin,
kun juontaja tarjoaa siihen kultalautasella mahdollisuuden ja kysyy
"Millainen on piispan taivas? Mitä tapahtuu kuoleman
jälkeen?" Sama kysymys tietysti esitettiin toiselle
keskustelijalla, jonka vastaus oli ennakoitavissa. Mikä oli piispan
vastaus? Taivas on "täydellistä hyväksytyksi tulemista".
Kuolema? "Kyllä meistä joku informaatio jää jäljelle".
Tätäkö on kristinusko? Ehkä piispaa jännitti. Hän olisi varmasti
pystynyt parempaan. Minusta Kristus olisi ansainnut parempaa.
Televisioyleisö olisi ansainnut parempaa.
On
selvää, että tämä lyhyt kirjoitus ei tee oikeutta Pihkalan ja
Valtaojan keskustelulle kokonaisuudessaan. Keskustelussa oli ohimeneviä
hyviäkin ajatuksia puolin ja toisin. Pahoittelen arvioni
yksipuolisuutta. Mutta yhtä
totta on se, että keskustelu ei tehnyt täyttä oikeutta
keskusteltavalle aiheelle. Ehkä kirja on parempi. Täytyy lukea.
--------------------
Lisälukemistoa:
RealVideo:
Craig-Atkinson väittely
RealVideo:
Is there meaning in evil and suffering
Craig-Piggliuci
debate: Does God Exist
M.
Kankaanniemi: Kosmologinen argumentti
Craig:
Creation and Big Bang Cosmology