JEESUKSEN, HÄNEN VAIMONSA JA LAPSENSA HAUTA LÖYDETTY?
 James Cameronin Jeesus-dokumentti kuohuttaa.
Pasi Turunen

Simcha Jacobovicin ja James Cameronin (Titanic) tuottama dokudraama ”The Lost Tomb of Jesus” (Jeesuksen kadonnut hauta) herätti kansainvälistä kohua jo hyvissä ajoissa ennakkoon. Tekijät itse toki nostattivat odotuksia pitämällä viikkoa ennen lähetystä tiedotustilaisuuden New Yorkissa. Helsingin Sanomat noteerasi asian 1. maaliskuuta 2007 lyhyessä jutussaan otsikolla ”James Cameronin Jeesus-dokumentti kuohuttaa”. Hautalöydöstä julkaistiin samoihin aikoihin myös kirja The Lost Tomb of Jesus.

Dokumentissa väitetään, että Jerusalemin Talpiotin alueelta löydetty hauta olisi kuulunut Jeesuksen perheelle. Haudasta löydettiin kymmenen luuarkkua, joista kuudessa oli nimiä: ”Jeesus, Joosefin poika”, ”Maria”, ”Mariamene e Mara”, ”Juuda, Jeesuksen poika”, ”Joose” ja ”Mattias”. Filmin tekijät väittävät, että tämä olisi Jeesuksen perhehauta. Tekijöiden mielestä merkittävää on se, että Jeesuksen sukulaisten nimiä löytyy tällä tavoin yhdessä rykelmässä. Lisäksi Jeesus, Joosefin pojan ja Mariamenen luuarkuista otetut DNA näytteet osoittavat, etteivät he olleet biologisia sukulaisia. Siispä tekijät arvelevat heidän olleen aviopari. Mariamenen väitetään olleen juuri Maria Magdaleena. Siispä Jeesus oli naimisissa Maria Magdaleenan kanssa ja heillä oli poika nimeltä Juuda. Tämä kuulostaa jo kovasti DaVinci –koodin toisinnolta.

Filmin tekijöiden oletuksissa on paljon aukkoja. Sen vuoksi asiantuntijoiden, niin liberaalien kuin konservatiivienkin, arviot ovat olleet järjestään epäileviä tai täysin torjuvia. Esimerkiksi Hesari siteeraa uskontotuktija Stephen Pfannia: ”Kuinka mahdollista tämä on? Asteikolla kymmenestä yhteen, jos kymmenen tarkoittaa hyvin mahdollista, ehkä yksi tai yksi ja puoli”.

Filmin väitteissä ja tavassa käsitellä todistusaineistoa on todellisia puutteita ja ongelmia. Kysymys ei nyt ole vain siitä mitä itse kukin haluaisi uskoa tai toivoisi olevan totta. Siksi dokumenttia eivät kritisoi vain ns. ”uskovat” tutkijat, joita kenties voitaisiin kritisoida siitä, että hehän nyt tietysti torjuvat filmin hypoteesin, koska pitävät sokeasti kiinni uskostaan. Huomionarvoista on, että myös liberaalit tutkijat, jotka eivät mihinkään ylösnousemuksiin usko, kritisoivat dokumentin tapaa luoda sensaatiota varsin tuiki tavallisen hautalöydön ympärille. Joku onkin tokaissut, että jos konservatiivit ja liberaalit ovat jostain yhtä mieltä, silloin asia mitä todennäköisimmin on niin kuin he sanovat. Suomessa vaikkapa Matti Myllykoski torjuu Talpiotin löydön merkityksen tyystin.

Miksi dokumentin väitteet ovat niin ongelmallisia ja epäuskottavia? Syitä kritiikkiin on useita.

Luuarkut ja niissä esiintyvät nimet.

Talpiotin hauta löydettiin jo 1980. Mistään uudesta asiasta ei ole kysymys, vaikka Cameronin ja Jacobovicin filmistä ja sen ympärillä käydystä kohusta voisi sellaisen vaikutelman kenties saada. Luuarkuissa olleet nimet eivät herättäneet tuolloin asiantuntijoissa mitään hehkeää tunnetta erityisen sensaatiomaisesta löydöstä. Miksi?

Ensiksi, luuarkuissa esiintyvät nimet, jotka päällisin puolin viittaavat Jeesuksen perhepiiriin olivat äärimmäisen tavanomaisia nimiä. Professori Richard Bauckham on tutkinut palestiinalaisia nimiä hyvin tarkasti. Meille Jeesus –nimi on poikkeava, koska se liittyy lähinnä kristilliseen uskoon ja Raamattuun. Vaikka suomalaiset antavatkin lapsilleen joskus raamatullisia nimi (Elias, Jooel, Maria, Pietari jne.), kukaan ei ole antanut nimeä Jeesus. Pidämme Jeesus –nimeä poikkeuksellisena, koska liitämme sen Vapahtajaan. Mutta ensimmäisen vuosisadan palestiinassa nimi Jeesus oli kuudenneksi yleisin miehen nimi. Joosef oli toiseksi yleisin. Mattiaskin oli kymmenen yleisimmän nimen joukossa. Jeesus oli vähintään yhtä tavanomainen nimi kuin Pasi. Häntä kutsuttiin, kenties hiukan halveksien, kotikaupunkiinsa viitaten Jeesus nasaretilaiseksi, juuri erotukseksi muista lukuisista Jeesuksista. Naisten nimistössä puolestaan Maria oli kaikkein yleisin. Näiden nimien löytyminen yhdessä tai erikseen ei todista mitään järin merkittävää yhteyttä Jeesus nasaretilaisen suuntaan. Lisäksi Israelista on löytynyt ainakin 4-6 luuarkkua nimellä ”Jeesus, Joosefin poika” varustettuna. Joten, kyllä, Jeesuksen hauta on löydetty. Mutta kenen Jeesuksen?

Mariamene nimeä kantavassa arkussa oli kaksi nimeä: ”Mariamene e Mara”. Vastoin elokuvan tekijöiden väitteitä Mara ei tarkoita ”mestaria” tai ”herraa”, vaan on eräs muoto nimestä Martta. Mahdollisesti arkussa on ollut kahden henkilön luut. Jotta Jacobovici ja Cameron voisivat väittää kyseessä olleen Maria Magdaleenan he joutuvat vetoamanaan 300-luvulla kirjoitettuun Filippuksen teot nimiseen tekstiin, jossa esiintyy nimi Mariamne, jonka oletetaan olleen Maria Magdaleena. Kyseinen Filippuksen teot ei missään selvästi esitä, että mainittu Mariamne olisi Maria Magdaleena. Kyseessä on puhdas oletus, ja siksi yhteys luuarkussa mainitun Mariamenen ja Magdalan Marian välillä on sitäkin ohkaisempi. Lisäksi, ensimmäisen vuosisadan kristillisissä teksteissä häntä kutsutaan yksinkertaisesti vain Mariaksi, tai Magdalan Mariaksi. Yhdessäkään luuarkussa ei ole viittausta Migdalin (Magdala) maantieteellisen alueeseen, eikä näin ollen ole perusteltua olettaa Mariamenen olleen kotoisin sieltä. Vetoaminen Palestiinan ulkopuolella myöhään syntyneisiin gnostilaisiin tai muihin lähteisiin osoittaa huonoa lähdekritiikkiä.

Ongelmallista elokuvan hypoteesin kannalta on sekin, että jos tämä olisi Jeesuk-sen perhehauta missä on isä Joosef? Missä ovat Jeesuksen muut lähisukulaiset, kuten Jaakob, Simeon ja hänen sisarensa? Haudasta, mikäli se on perhehauta, puuttuu melkoinen määrä väkeä. Ja mitä haudassa tekee sellaisten henkilöiden arkut, joilla ei tiettävästi ollut mitään tekemistä Jeesuksen perheen kanssa, kuten joku epämääräinen Mattias, tai Martta (Mara)? Eikö tämä kaikki pikemminkin osoita, että kyseessä ei ole lainkaan perhehauta?

Asiantuntijat ovat myös kysyneet: Miksi galilealaisella köyhällä perheellä olisi ollut perhehauta Jerusalemissa? Hauta oli luuarkkujen koristeluista päätellen selvästi keskiluokkaisen varakkaan perheen hauta. Jeesuksen perhe sen sijaan tiedetään köyhäksi.

DNA todisteiden ongelmallisuus.

Dokukmentissa esitetyt DNA todisteet eivät nekään ole ratkaisevia. Tutkijoilla ei ole mitään mahdollisuutta osoittaa DNA:n perusteella, että ”Jeesus, Joosefin pojan” luuarkku olisi juuri Jeesus nasaretilaisen. Syy on yksinkertainen. Heillä ei ole Jeesus nasaretilalisen DNA näytettä vertailukohtana. Niinpä elokuvan tekijät päätyivät vertailemaan vain kahden luuarkun DNA näytteitä keskenään. He valitsivat hypoteesinsa kannalta kaikkein turvallisimmat testattavat: Jeesus, Joosefin pojan ja Mariamenen (oletetusti Maria Magdaleenan) luuarkut.  Näyttei-den mukaan nämä kaksi eivät olleet sukulaisia, joten tutkijat esittivät heidän olleen aviopari. Miksi näytteitä ei otettu vaikkapa Jeesus, Joosefin pojan arkusta ja Juudas, Jeesuksen pojan arkusta? Jos olisi käynyt ilmi, että nämä kaksi eivät ole sukulaisia, silloin koko projektilta olisi pudonnut pohja pois. Samoin olisi kenties käynyt, jos he olisivat verranneet Mariamenen ja Juudas, Jeesuksen pojan näyt-teitä. Olisivatko he päätelleet näiden kahden olleen aviopari erilaisen DNA:n perusteella? Mutta koska he jo ennakkoon olettivat, että Jeesus oli naimisissa Maria Magdaleenan kanssa, jonka luuarkuksi he olettivat Mariamenen nimeä kantavan arkun, he ottivat näytteet näistä kahdesta heidän hypoteesinsa kan-nalta turvallisimmasta vaihtoehdosta. Muita luuarkkuja ei ole vertailtu geneet-tisesti toisiinsa ja niin he voivat nyt spekuloida Jeesuksen perhehaudalla. Koska Mariamenen ja Jeesus, Joosefin pojan luuarkkujen DNA:t olivat erilaiset, miksi ei päätelty kaikkein ilmeisintä: Tämä ei ole perhehauta!? Se ei olisi toki sopinut elokuvan hypoteesiin, joka vaati, että kysymyksessä oli perhehauta. Mutta DNA löytö sotii periaatteessa jo sellaisenaan elokuvan hypoteesia vastaan.

DNA:han liittyy myös muita käytännön ongelmia, kuten tri Ian Barnes Lontoon yliopistosta on todennut: "DNA tuhoutuu ajan myötä. Korkeissa lämpötiloissa se tuhoutuu jopa nopeammin. Olen työskennellyt Lähi-idässä, eikä meillä ollut me-nestystä edes muutaman sadan vuoden takaisilla näytteillä, puhumattakaan näytteistä, jotka olisivat olleet 2000 vuotta vanhoja. Eniten minua huolestuttaa se, että näytteitä ei otettu luista. Tämä voi olla hyväksyttävää rikostutkinnassa, jossa rikospaikka on vain muutamia vuosia vanha. Mutta nyt on kysymyksessä 2000 vuotta vanha hauta. On erittäin mahdollista, että DNA kuuluu jollekin hau-dan löytäjistä, tai jopa jollekin, joka on työskennellyt laboratoriossa."

Historialliset ongelmat.

Dokumentin tarjoama hypoteesi on historiallisesti ongelmallinen. Meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että Jeesus olisi ollut naimisissa. Ja nyt hänellä väitetään jo olleen lapsikin. Tästä ei ole senkään vertaa näyttöä. Todisteeksi ei riitä retorinen kysymys: Miksi hän ei olisi voinut olla naimisissa? Tällaiset spekulaatiot olisivat mielekkäitä vain jos meillä ei olisi juurikaan mitään tietoa, tai hyvin vähän tietoa, Jeesuksesta. Tilanne on kuitenkin juuri päin vastoin. Meillä on  enemmän tietoa Jeesus nasaretilaisesta historian lähteiden valossa, kuin meillä on vaikkapa Julius Caesarista tai keisari Tiberiuksesta. Jeesus ei ollut naimisissa. Jo tämä seikka sellaisenaan todistaa, että Talpiotin hauta ei ole Jeesus nasaretilaisen hauta (olettaen, että haudassa on aviopari ja heidän lapsensa, mikä ei sekään ole lainkaan varmaa).

Kristillinen usko rakentui alusta alkaen sen väitteen varaan, että Jeesus nousi ylös kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon keskeisin asia. Kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen hauta löydettiin tyhjänä ja hän ilmestyi monille (1 Kor. 15:1-6). Discovery kanavan nettisivuilla yritetään spekuloida sillä, että kenties Jeesus otettiin taivaaseen henkenä, ja maalliset jäännökset jäivät tänne:

"Kristilliseen uskoon myös kuuluu, että ylösnousemuksen jälkeen Jeesus astui ylös taivaaseen. Jotkut kristityt uskovat, että tämä oli hengellinen taivaaseen ottaminen, i.e. hänen maalliset jäännöksensä olisivat jääneet tänne. Toiset kristityt uskovat, että hän nousi taivaaseen ruumiillisesti. Vaikka Jeesuksen maalliset jäännökset löytyisivätkin, se olisi ristiriidassa ainoastaan fyysisen taivaaseen ottamisen, mutta ei hengellisen taivaaseen astumisen kanssa. Jälkimmäinen näkemys on sopusoinnussa kristillisen teolgian kanssa.” Discovery Channel Feature - The Lost Tomb of Jesus

Hengellinen taivaaseen ottaminen? Nettisivuilla sotketaan keskenään kaksi eri tapahtumaa, ylösnousemus ja taivaaseen astuminen. Tästä huolimatta molemmat tapahtumat olivat uuden testamentin mukaan ruumiillisia tapahtumia.

Jos Jeesus olisi otettu taivaaseen henkenä maallisten jäännösten jäädessä hau-taan, ei olisi puhuttu hänen ylösnousemuksestaan. Jeesuksen ajan juutalaisesta kirjallisuudesta löytyy runsaasti kertomuksia muinaisista pyhistä, jotka kuoleman jälkeen oli korotettu Jumalan luokse maallisten jäännösten tultua haudatuksi milloin minnekin. Yhdestäkään heistä ei sanota, että he olivat kokeneet ylösnou-semuksen. Tähän on aivan selkeä ja ymmärrettävä syy: Jeesuksen ajan juutalai-suudessa näet "ylösnousemus" (anastasis) oli tekninen termi, jolla aina ymmär-rettiin tarkoittavan jotain mikä tapahtuu kuolleen ruumiille. Muunlaista ylösnou-semusta ei tunnettu kuin ruumiin ylösnousemus. Puheet henkisestä ylösnouse-muksesta olisivat ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa olleet yhtä hämmen-täviä kuin puheet pyöreästä nelikulmiosta.

Jos Jeesus olisi astunut taivaaseen henkisesti maallisten jäännösten tultua haudatuksi vaikkapa Talpiotiin, eivät juutalaisen ylösnousemususkon omaksuneet apostolit ja alkuseurakunta olisi milloinkaan alkaneet julistamaan Jeesuksen ylösnousemusta. Tämä on ylitsepä-äsemätön kristillisen uskon syntyyn liittyvä historiallinen ongelma, joka teologi-sessa tutkimuksessa tätä nykyä on yleisesti tunnustettu. Filmin tekijät yrittävät kiertää tämän kysymyksen, mutta heidän tarjoamansa selitys kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Kun siis apostolit ja alkuseurakunta alkoivat Jerusalemissa julistamaan Jeesuksen kuolleista nousemista, he puhuivat hänen ruumiistaan. Jos Jeesus olisi kuljeskellut ympäriinsä vaimonsa ja lapsensa kanssa olisi ylösnousemusväitteillä ollut vähän kantavuutta. Kristinuskoa ei olisi syntynyt. Samoin on mahdotonta ajatella, että ylösnousemuksesta olisi voitu alkaa julistamaan Jerusalemissa, jossa oli Jeesuksen perhehauta. Kuinka sellainen olisi voitu pitää salassa? Ei mitenkään.

Lisäksi, Josefus kertoo meille kuinka Jaakob, Herran veli, kivitettiin uskonsa tähden vuonna 62 jKr. Kuinka Jaakob olisi ollut valmis kuolemana ylösnousemus-uskon puolesta tietäen, että hänen veljensä maalliset jäännökset lepäävät perhehaudassa? Ihmiset toki nykyäänkin kuolevat uskomustensa tähden, joita pitävät tosina. Mutta apostolien kohdalla olisi oletettava psykologisesti käsittä-mätön tilanne, että he olisivat olleet valmiita kuolemaan sellaisen tähden minkä tiesivät valheeksi. Jos Jeesuksen maalliset jäännökset olisivat olleet missä ta-hansa haudassa, alkuseurakunta ei olisi alkanut puhumaan ylösnousemuksesta ja kristinusko, jos sellaista koskaan olisi syntynyt, olisi kovin toisenlainen.

Loppuajatuksia.

Talpiotin hauta ei ole uutinen. Se löydettiin jo vuonna 1980. Professori Amos Kloner oli löydön ja luuarkkujen alkuperäinen tutkija ja laati löydöstä loppuraportin. Hän ei nähnyt asiassa mitään sensaatiomaista. Cameronin ja Jacobovicin doku-mentin väitteestä, että tämä olisi juuri Jeesus nasaretilaisen perhehauta, hän sanookin: ”Siitä saadaan mahtava kertomus TV-filmiä varten, mutta se on täysin mahdoton, se on täyttä roskaa”.

Jacobovicin ja Cameronin dokumentilla  on kaksi hyvää puolta. Ensiksi, se valaisee kiehtovalla tavalla ensimmäisen vuosisadan juutalaisiin hautaamistapoihin liittyviä kysymyksiä. Toiseksi, puutteistaan huolimatta se onnistuu siinä missä seurakunta usein epäonnistuu: tekemään Jeesuksesta kiinnostavan keskustelunaiheen. Tämän jälkimmäisen vuoksi kristittyjen tulisi olla valppaina – ei vainoharhaisina – ja tuntea taustoja sen verran, että kykenevät käymään asiallista ja hengästy-mättä keskustelua tällaisten kohudokumenttien vetäessä kristinuskon ydinkysy-mykset valokiilaan. Ei ole syytä kauhistella eikä kirota, vaan ottaa tilaisuudesta vaarin. Kenties Cameronin ja kumppaneiden filmi avaa nyt aivan uusia mahdolli-suuksia evankeliointiin, kunhan osaamme erottaa jyvät papanoista.

LINKKEJÄ: