"Lapsi kasvaa tietäen, että hänen äitinsä on hänen siskonsa, hänen isoäitinsä on hänen äitinsä, hänen isänsä hänen lankonsa."

 

KLOONAUS – IHMISKUNNAN 
ILTAHÄMÄRÄÄ 

Pasi Turunen

Ufolahko nimeltä Raelian uskoo geeniteknologian salat hallinneiden avaruusolentojen kloonanneen ihmiselämän maan päälle 25 000 vuotta sitten. BBC kertoi joulukuun 2002 lopussa, että lahkon omistama Clonaid yhtiö väitti onnistuneensa ensimmäisenä maailmassa kloonaamaan ihmisen. Lähiaikoina tuorein saavutus joutuu vielä tiedemaailman tarkkaan syyniin, jotta selviää onko yhtiön väite keisarinleikkauksella maailmaan syntyneestä kloonitytöstä todella vedenpitävä. Mahdottomana sitä ei kukaan enää pidä. Ihmisen kloonaaminen on lopultakin vain ajan kysymys. Jos ei Clonaid niin sitten joku muu. Ja kysyntää riittää. Clonaidin Birgitte Boisselierin mukaan seuraava kloonivauva sntyy lesboparille Pohjois-Euroopassa. Olipa klooniuutinen totta tai ei ufolahko ainakin on saanut paljon (kaipaamaansa) julkisuutta.

Harva tajuaa miten mullistavasta asiasta on kysymys. Kloonaus on erittäin arvelluttavaa puuhaa. Se on seitsemän peninkulman saappain sekä muuttamassa käsitystämme siitä mitä merkitsee olla Jumalan kuvaksi luotu ihminen että murentamassa miehen ja naisen aviosuhteelle perustuvan perheen asemaa.

Yleisellä tasolla ihmiskloonauksen eettinen ongelma on sama kuin abortin. Kloonatut ihmisalkiot ovat ihmisiä siinä missä luonnollisestikin alkunsa saaneet ihmisalkiot. Hedelmöitymisen tai kloonauksen jälkeen tapahtuva muutos liittyy ainoastaan ihmisen kokoon, kehitysasteeseen ja –ympäristöön sekä riippuvaisuuden määrään vanhemmista. Ei ihmisyyteen sinänsä. Ihmisalkion hävittäminen tarkoituksella on siksi täysin rinnastettavissa viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen surmaamiseen. Eläinkokeista tiedetään, että vain noin yksi sadasta kloonista jää elämään. Montako epäonnistunutta yritystä on tarvittu, montako viatonta ihmiselämää tuhottu tutkimustarkoituksessa, ennen kuin jymyuutinen yhdestä onnistuneesta kloonivauvasta on voitu tuoda julkisuuteen? Kuka antoi luvan näihin ihmiskokeisiin? Teknologia, joka kehittyäkseen vaatii lukemattomien viattomien ihmisyksilöiden surmaamista on hyökkäys elämän pyhyyttä ja Jumalan käskyjä vastaan.

Vaikka kloonauksen riskit, kuten vakavien epämuodostumien ja ennen havaitsemattomien geneettisten vaurioiden vaara, ehkä onnistuttaisiinkin tulevaisuudessa voittamaan vastaan tulee sitäkin oudompia kysymyksiä. Kloonauksessahan on periaatteessa kysymys perimältään identtisen kaksosen luomisesta. Patrick Dixon (www.globalchange.com), Euroopan johtava tulevaisuudentuktija, kuvailee, kuinka radikaalisti monistustekniikka uhkaa sotkea käsityksiämme perheestä ja sukulaisuussuhteista: "Lapsi kasvaa tietäen, että hänen äitinsä on hänen siskonsa, hänen isoäitinsä on hänen äitinsä. Hänen isänsä on hänen lankonsa. Äiti näkee lapsessaan itsensä kehittymässä. Teini-ikäiset joutuvat suunnattomien emotionaalisten paineiden alle yrittäessään löytää oman identiteettinsä. Mitä tapahtuu avioliitoille, kun 'isät' näkevät vaimojensa kloonin kehittyvän (ulkoisesti) siksi kauniiksi 18-vuotiaaksi naiseksi, johon he 35 vuotta aikaisemmin rakastuivat? Seksuaalinen suhde vaimon identtisen kaksosen kanssa ei teknisesti ajatellen olisi insestiä." 

Ihmiskloonaus on materialistisen uuspakanuuden tähän asti huimin saavutus. Ne jotka odottivat pakanuuden sisäänmarssia Rölli-peikon hahmossa eivät huomanneet kiinnittää huomiota luottamusta herättävään valkotakkiseen mieheen. Jumalasta vieraantunut maailma on lopullisesti menettämässä kosketuksensa siihen mikä on hyvää ja oikein, koska se on redusoinut ihmisen biologiseksi koneeksi vailla sielua. Uutiset geeniteknologian saavutuksista luovat väistämättä kuvaa siitä, että ihminen on pohjimmiltaan yhtä kuin hänen dna:nsa. Geenit ovat kuin Microsoftin ohjelmapätkiä, joita uudelleen järjestelemällä voidaan luoda entistä tehokkaampia ja paremmin toimivia ihmisiä. Kukapa tohtisi vastustaa kehitystä ? Mutta mikä on sen hinta? 

Kummallisinta tässä kaikessa lienee se, että kloonauksen myötä neitsyetkin, jotka ”eivät miehestä mitään tiedä” voivat pian synnyttää. Kenties tämä ajatus saa edes jonkun miettimään suhdettaan evankeliumeihin uudestaan. Miksi olisi pidettävä mahdottomana ajatusta siitä, että Jumala kerran teki ihmeen neitsyen kohdalla? Vaikea on tyystin sivuuttaa sitäkään mahdollisuutta, että tässä kaikessa voi olla viitettä antikristuksen hengestä, joka ennen Herran paluuta pyrkii jäljittelemään Jumalan muinaisia tekoja. 


(
c) 2002 USKON PUOLESTA / Pasi Turunen
www.patmos.fi