VARO! NEUROSIRU TULEE - EIVÄTKÖ AJATUKSESIKAAN OLE ENÄÄ TURVASSA? 
Pasi Turunen

Tieteiselokuvat ovat vuosien ajan sisältäneet teemoja, joissa ihmisen ja koneellisen tekniikan raja alkaa kuroutua umpeen. Tällä hetkellä noin 20 prosenttia ihmiskehon toiminnallisista osista pystytään korvaamaan teknisillä "varaosilla" alkaen tekonivelistä keinosydämeen. Tulevaisuudessa ihmiseen istutetut mikrosirut voivat saada rammat kävelemään ja sokeat näkemään, kerrottiin Iltasanomien Viikonvaihde liitteessä (24.1.98, s. 17), jossa ns. koneihmisen tulevaisuutta pohdiskeli teknisen korkeakoulun automaatiotekniikan professori Aarne Halme. Mutta hurjimmat ihmisen teknoevoluution visionäärit menevät niin pitkälle, että heihin verrattuna Raamattuun uskovien apokalyptisen hihhuloinnin tiliin laitetut puheet pedon merkistä oikeassa kädessä tai otsassa kaupankäynnin välineenä alkavat tuntua tunkkaisen vanhanaikaiselta. Ja ennen kaikkea uskottavilta.

Professori Halmeen mukaan jo nyt pystytään alaraajahalvaantuneen potilaan jalkojen lihaksia ohjaamaan mikrotietokoneella. Näköjärjestelmäänkin on yritetty vaikuttaa tietokoneellisesti. Halmeen mukaan kenties reilun 15 vuoden kuluttua sokea voisi nähdä ja rampa kävellä bioteknologian ansiosta. 

Voisiko siis Jesajan ennustama tulevaisuuden messiaaninen "pelastuksen ajan ihanuus" toteutua mikrosiruteknologialla?  Mikrosirustako Messias? 

"Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukeavat. Silloin rampa hyppii niinkuin  peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa" (Jes. 35:5-6).

Vai onko kenties jälleen kerran kysymyksessä langenneen ihmisen yritys "olla niinkuin Jumala". 

Jos ihminen omilla keinoillaan pystyy saamaan vaikkapa "rammat kävelemään ja sokeat näkemään2, niin mitä sitten vaikka Jeesus olisikin parantanut jokusen ramman tai sokean. Jos pystyn tekemään itse itseni onnelliseksi niin mihin tässä Jumalaa enää tarvitaan?

Tietenkään tämä ei tarkoita, että tekniikan kehittyminen olisi itsessään paha asia. Mutta teknisten yksityiskohtien taakse saattaa kätkeytyä enemmän kuin päälle päin näkyy.

Varmaankin  ateistien parissa asiaa tarkastellaan juuri tästä näkökulmalta. Tekniikan kehittyminen osoittaa heidän mielestään yhä vain selkeämmin Jumalan tarpeettomaksi. Oman kyvyttömyytensä ja tietämättömyytensä jättämät aukot ihminen täyttää Jumalalla tai jumalilla. Aukkojen täyttyessä Jumalaa ei enää tarvita.

Tosi asiassa mikään ei voi tehdä Jeesusta tarpeettomaksi eivätkä mikrosirut tuo maan päälle messiaanista paratiisimaailmaa, vaikka ihminen niin kuvittelisi.

On kuitenkin mielenkiintoista tarkastella Raamatun lopun ajan kuvausten valossa mihin teknologian kehitys voi olla meitä viemässä.

Tietokone ihmisen aivoihin?

Lokakuussa 1997 Kalifornian Teknillinen korkeakoulu, Caltech (California Institute of Technology) hätkähdytti maailmaa kertomalla, että sen tutkijat olivat tehneet merkittävän läpimurron biosiruteknologian alalla. Kysymyksessä oli ensimmäinen askel kohden ihmisen hermojärjestelmän liittämistä tietokoneisiin. "Neurosiru" esiteltiin 25.-27. Lokakuuta 1997 pidetyssä Neurotieteen yhdistyksen vuosittaisessa kokoontumisessa New Orleansissa, Yhdysvalloissa.

Sirun kehittäjätyöryhmän johtajana toimii professori Jerome Pine, joka esitteli keksinnön New Orleansiin kokoontuneelle yleisölle. 

Caltechin lehdistötiedotteessa (27.10.1997) kerrotaan, että neurosirun kautta voidaan yhdistää eläviä aivosoluja suoraan tietokoneeseen!

Mikrosirun koko on ällistyttävän pieni. Sirua on ollut kehittämässä mikromekaniikan alalla kansainvälisestikin ansioitunut professori Yu-Chong Tai.

Monien kokeilujen jälkeen tutkijat löysivät keinon kasvattaa eläviä rotan aivosoluja mikrosirun ympärille. Siru oli kytketty tietokoneeseen ja sen kautta voitiin lähettää ja havaita sähköisiä impulsseja ja sillä tavoin matkia aivojen toimintaa.

Caltechin tutkijoiden Internet sivuillta löytyy jopa videopätkiä, joissa aivosolujen voi nähdä kehittyvän mikrosirun ympärille.

Iltasanomat kertoi viikkoliitteessään, että Saksassakin on onnistuttu kasvattamaan rotan aivosoluja mikrosirun pinnalle. 

- Hermosolujen yhdistäminen mikrosiruun osoittaa, että jossain vaiheessa voi olla mahdollista kytkeä ihmisaivot tietokoneeseen, kertoo saksalaisen tutkimusryhmän jäsen Stefano Vaselli The Sunday Times -lehdelle antamassaan haastattelussa. 

Kaikkea mitä nykyisin teemme tietokoneella tekstinkäsittelystä internet yhteyksiin ja paljon muuta, voitaisiin näin ollen tulevaisuudessa tehdä aivoihin asennetun mikrosirun välityksellä.

 

"Soul Catchers and Body Snatchers"

Ihmisen kloonaamisen yhteydessä on noussut esiin kysymys kloonin persoonallisuudesta. 

Vaikka kloonaisi sata Saddamia, emme silti saisi uusia Saddameita, koska ihmisen persoonallisuuteen vaikuttavat olennaisesti perimän lisäksi ympäristö. Joten eipä hätää. 

Mutta entä jos Saddamin elämän voisi tallettaa mikrosiruun ja siirtää, "imuroida", "downloadata" kloonin aivoissa sijaitsevaan muistisiruun?

Menenkö liian pitkälle?

En välttämättä yhtään pidemmälle kuin British Telecomin "keinoelämän" (Artificial Life) työryhmä. 

Pohtiessaan alati kehittyvän mikrosiruteknologian tulevaisuuden käyttömahdollisuuksia BT:n työryhmää johtava tri Chris Winter säväytti tutkijakollegojaan kertomalla, että seuraavan 30 vuoden kuluessa on mahdollista kehittää ihmisen aivoihin asennettava mikrosiru, joka tallentaisi kaiken kantajansa näkemän ja kokeman. Samaan tapaan kuin lentokoneiden mustalaatikko tallentaa koneen kulkutiedot ja lentäjien keskustelut.

Näin olisi olemassa eräänlainen "varmuuskopio" kantajan elämästä. Jos vaikka poliittisesti johtava hahmo joutuisi salamurhan uhriksi.

Yksi tämän sirun käyttötarkoituksista voisi Winterin mukaan olla tiedonsiirto eri henkilöiden välillä. Onnettomuudessa tai muuten muistinsa menettäneelle voitaisiin siirtää toisen henkilön elämänkokemuksen sijoittamalla tämän siru hänen aivoihinsa.

Tai sitten vastasyntyneelle lapselle voitaisiin siirtää aiemmin kuolleen henkilön elämänkokemukset mikrosirulla. Lapsi olisi kuin uudelleen formatoitu tyhjä levyke.

Tämä futuristinen mikrosiru onkin saanut kuvaavan nimen: "Soul Catcher" eli "sielunvangitsin". 

 

"Sielunvangitsin" viihdeteollisuuden ja viranomaisten käytössä

Sirun kaupallisempina sovellutuksina Winter on nähnyt mm. sen, että voisi vaikkapa puolen tunnin ajan kokea toisen henkilön elämänvaiheita. Maksua vastaan tietenkin. Näin inhimilliset kokemuksetkin kaupallistuisivat.

Olisihan toisaalta mielenkiintoista saada kavereilta Bahamasaarilta sähköpostikortti, joka sisältäisi vähän enemmän kuin tylsän kuvan ja perinteistä piikittelyä: "Täällä paistaa aurinko, entä siellä?"

Viranomaiset voisivat puolestaan tarkistaa kantajansa sielunvangitsin-siiruun tallentuneesta tiedoista onko hän ollut osallisena rikolliseen toimintaan tai mitä muistikuvia hänellä on tapahtumista. Pelkästään silminnäkijänä toimiminen saisi aivan uuden ulottuvuuden. Tietysti myös uhrin sirusta voitaisiin tällöin poimia "todistusaineistoa".

Mutta miten käykään silloin toisinajattelijoiden kun omat ajatuksemmekaan eivät enää pysy salassa.

 

Ovatko ihmisen ajatuksetkaan enää turvassa

Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Sillä kuka tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?"  (1 Kor. 2:11)

Jos voitaisiin kehittää mikrosiru, joka kykenisi tallettaa aivoissa tapahtuvaa toimintaa, eivät ajatuksemmekaan enää ole yksityisomaisuuttamme. Ne voitaisiin imuroida mikrosirulta vaikkapa antikristillisen petojärjestelmän tiedostoihin. Silloin ei uskokaan ole enää vain yksityinen sydämen asia. 

 

Milloin sielunvangitsin todellisuutta?

Mitään sielunvangitsin mikrosirua ei tietenkään vielä ole olemassa muualla kuin tutkijoiden mielikuvituksessa. Winterkin on joutunut myöhemmin toppuuttelemaan niitä, jotka ovat säikähtäneet hänen radikaaleista tulevaisuudenvisioistaan. 

Nopea kehitys mikrosiruteknologian alalla on kuitenkin herättänyt erimerkiksi juuri BT:n tutkijat pohtimaan miten tulevaisuuden teknologiaa voidaan hyödyntää. 

BT:n Future Systems -työryhmässä on laskeskeltu, että ihmisen eläessä yli 80-vuotiaaksi, hänen aivoihinsa tallettuu tietoa 10 terabitin verran. Tämän tietomäärän taltioimiseksi nykyisin käytössä oleville levykkeille tarvittaisiin peräti 7 142 857 142 860 000 levykettä. 

- Jos tietokoneen muistipiirien koon pieneneminen jatkuu samalla vauhdilla kuin kuluneiden 20 vuoden aikana, niin 30 vuodessa nykyisin 8 Mb muistipiiri normeilla voisi tallettaa 10 terabittia tietoa, toteaa BT:n virallinen futurologi Ian Pearson.

Kalifornian Teknillisen korkeakoulun, sekä saksalaistutkijoiden onnistuneet yritykset kasvattaa eläviä aivosoluja mikroskooppisen pienen sirun ympärille ovat ensimmäinen selkeä ja konkreettinen askel kohden sielunvangitsin teknologiaa.

British Telecom ei paljasta kuinka paljon rahaa se aikoo sijoittaa tähän projektiin, mutta tri Winter on sanonut, että "Soul Catcher 2025" otetaan BT:ssa hyvin vakavasti. Samalla hän on myöntänyt siihen liittyvän monia syvällisiä eettisiäkin ongelmia, mutta korostaa sitä, että BT on lähtenyt tälle tutkimuksen saralle pysyäkseen kommunikaatioteknologian eturintamassa. 

BT:n Future Systems -työryhmän yhtenä mottona on: "Kun kuolen, haluan tietokoneeni olevan minusta ylpeä"

 

Kuolema on nielty ja voitto saatu?

Mikrosiruteknologian messiaanisuuteen panostaa myös tri Winter.

- Tämä on kuoleman loppu, Winter toteaa The Daily Telegraph -lehden haastattelussa.

- Yhdistämällä tämä [sielunvangitsimen sisältämä] tieto  henkilön geneettiseen tietoon me pystymme luomaan ihmisen uudestaan fyysisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti, Winter sanoo. 

Ihmisen elämä voitaisiin tallettaa tietokoneen muistiin ja myöhemmin yhdistää hänen geneettiseen tiedostoonsa. 

Suomalaisessakin lehdistössä on jo ennätetty puhumaan tulevaisuudessa häämöttävästä "geenisirusta", johon on tallennettu kaikki olennainen geneettinen tieto ihmisestä. 

Winter puhuu itse asiassa eräänlaisesta "ylösnousemusihmeestä", jonka toteuttamisessa mikrosirutekniikalla on avainasema. 

 

Sielunvangitsin lopun ajan merkkinä?

Raamattu puhuu lopun ajan Babylonista (tällä voi olla kirjaimellinen ja/tai kuvainnollinen merkitys) Ilmestyskirjan 18. luvussa kuvaillaan niitä tuotteita, tämä viimeisten päivien talousmahti käy kauppaa:

"kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta…ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä…ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja IHMISSIELUJA."  (Ilm. 18:12-13).

Tri Winterin futurologisiin näkymiinhän kuului nimenomaan sielunvangitsimen kaupuallinen sovellutus, jossa tuotteen muodostaa toisen ihmisen mikrosirulle talletetut elämän kokemukset. 

 

Onko Sielunvangitsin mahdollinen?

En henkilökohtaisesti kaikesta huolimatta usko, että "Soul Catcher" teknologia milloinkaan toteutuu. Sen perusajatus on virheellinen. Winterin ja hänen kaltaistensa tutkijoiden futuristiset kaavailut perustuvat pitkälle vietyyn materialismiin, jossa jopa ihmisen sielu ja mieli nähdään muodostuvaksi viime kädessä aineen ominaisuuksista. Ihmisen persoonallisuus ei kuitenkaan ole vain sähköimpulsseja, joita voitaisiin siirtää sähköisesti mihinkään. Sielu ei ole tällainen. Sielu, joka on ihmisen persoonan tyyssija, on aineeton, ei fysikaalinen entiteetti. Sen vangitseminen tietokonesiruun ei tule koskaan olemaan mahdollista. Tällainen ihmispersoonan redusointi puhtaasti aineeseen on vaarallista ihmiskuvan ja ihmisarvon kannalta. 

 

Babylon alusta loppuun - suurten unelmien kaupunki

Babylon (hepr. muoto Baabel), on yksi Raamatun salaperäisimpiä kaupunkeja. Siitä puhutaan sekä Jumalan sanan alussa että lopussa, sen ensimmäisessä ja viimeisessä kirjassa.  Ilmestyskirjassa Baabelin edustama kapina Jumalaa vastaan saavuttaa huipentumansa, minkä seurauksena kaupunki tuhotaan lopullisesti. 

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan kaupungin syntyvaiheista: Vedenpaisumuksen jälkeisessä maailmassa ihmiskunta asettuu aloilleen Sinearin maahan ja alkaa unelmoida suuria:

"Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen"  (1 Moos. 11:1)

Torni joka ulottuu taivaaseen! Sepä olisi ollut korkea torni se. 

Jumala on varustanut ihmisen mielikuvituksella, jolla hän kurkottelee kohden sellaisia asioita, mitkä tuntuvat joskus aivan mahdottomilta. Ihmeellisellä tavalla näillä unelmilla on vuosituhansien saatossa ollut myös voimaa toteutua.

Kauan ennen kuulentoja tai sukellusveneitä Jules Verne uneksi teoksissaan molemmista. Vernen kirjojen ilmestymisen aikoihin molemmat ajatukset olivat vain unelmia "tornista, jonka huippu ulottuu taivaaseen." Mahdottomuuksia. 

Leonardo Da Vinci puolestaan piirteli huolellisia kaavioita ensimmäisistä lentävistä vekottimista. Aikalaistensa silmissä hänkin kuvainnollisesti ”rakenteli tornia taivaaseen”. Sitten paljon myöhemmin tulivat Wrightin veljekset. Loppu onkin historiaa ilmailun alalla. 

On itse asiassa yhdentekevää saadaanko tri Winterin kaavailema "sielunvangitsin" koskaan toteutettua lopulliseksi tuotteeksi. Ei Baabelissakaan unelman varsinaista toteutusta saatu loppuun, kun jo Herra itse astui alas ja pysäytti ihmisen mielettömyydestä. Unelman tasolla sielunvangitsin sisältää "tornin, joka ulottuu taivaaseen" - unelman jonkin laisesta kuoleman voittamisesta ja ylösnousemisesta. Siis pelastuksen ajan ihanuuden toteuttaminen ihmiskonstein. Ihminen nousemassa itse sinne missä Jumalan oletetaan olevan. 

Siinä vaiheessa kun Baabelissa alettiin valmistaa tiiliä, alunperin mielettömältä tuntunut unelma alkoi saada ihmisten mielissä konkreettiseen muodon. 

Myös tri Winterin "keinoelämän" työryhmän unelma on ottanut konkreettisen ensi askeleen Caltechin ym. kehittämän neurosirun myötä. 

Lopun ajan askeleen. 

 

Niin Herra astui alas

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11. Luvussa lukijan eteen maalautuu ironinen kuva: Ihminen rakentaa tietä ylös taivaaseen, mutta Herra astuu alas. 

Ja rakentaminen jää siihen. 

Lopun aikoina sama kuvio toistuu. Ihminen pyrkii kohden jumaluutta. Lopulta tulee yksi mies, antikristus, joka korottaa itsensä Jumalaksi (2 Tess. 2:4). Hän jopa kopioi Jumalan tekoja - ihmeitä ja tunnustekoja.   Siinä vaiheessa Herra Jeesus tulee alas maan päälle ja perustaa 1000-vuotisen rauhanvaltakunnan. 

 

(c) 2003 USKON PUOLESTA / Pasi Turunen
www.patmos.fi