USKON PUOLESTA - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

KUKA VIHAA JEHOVAN NIMEÄ?
Salaliittoteoria murtuu
Pasi Turunen

Jehovan todistajat tulivat tunnetuksi nykyisellä nimellään vasta vuonna 1931. Liikkeen silloinen, järjestyksessä toinen presidentti J.F. Rutherford halusi tuolloin lopullisesti eroon ”russellilaisuuden” leimasta. Jumalan nimen käyttöön ei siihen mennessä oltu kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota. Sittemmin asiasta on tullut koko liikkeen identiteetille leimaa antava piirre.

Mitä tapahtui Jehovan nimelle?

Jehovan todistajat antavat usein ymmärtää, että kristikunnassa on vallinnut selittämätön viha tai vastenmielisyys Jumalan nimeä kohtaan. Tähän on tietysti innoittanut Panettelija itse. Siksi Jumalan nimeä ei Jehovan todistajien mukaan esimerkiksi löydy useimmista moderneista raamattukäännöksistä.

Usko jonkinlaiseen Jehova –nimen vastaiseen salaliittoon paistaa läpi monien tavallisten Jehovan todistajien puheenvuoroista: ”Jehova-nimi oli alun perin Raamatussa, mutta luopiokristillisyys poisti sen sieltä” –tyyppiset lausunnot ovat tavallisia. Tällainen ”legenda” on iskostunut heidän mieliinsä tietenkin Seuran julkaisuista.

Mitään Jehova –nimen käyttöä vastustavaa tai halveksivaa salaliittoa ei tietenkään ole olemassa. Mikä yllättävintä, todistusaineisto tällaisen salaliiton olemassaoloa vastaan löytyy suurelta osin Jehovan todistajien omista julkaisuista. Kuinkas muuten. Tällainen ristiriitaisuus Jehovan todistajien ajattelussa jää monilta – varsinkin todistajilta itseltään – usein huomaamatta.

Jumalan nimi pysyy ikuisesti

Vartiotorni-lehdessä 15. toukokuuta 1995 oli takakannessa mielenkiintoinen artikkeli otsikolla Kolikoita, joissa on Jumalan nimi. Jutun mukaan saksalainen hallitsija Vilhelm V., joka kaiken lisäksi oli protestantti, lyötti hallituskaudellaan 1627-1637 kaiken hopeansa kolikoiksi. Artikkelissa todetaan:

”On kiinnostavaa, että moniin kolikoihin on kuvattu aurinko, jonka keskellä on Jumalan nimi Jehova heprealaisena tetragrammina … Kolikon tekstissä mainitaan Jehovan nimi ja ilmaistaan luottamusta hänen suojelevaan huolenpitoonsa.”

Vartiotornin artikkeli ryhtyy seuraavaksi selvittämään miten sellainen taikausko ei tietenkään tuo suojelusta ihmisten välisissä väkivaltaisissa selkkauksissa. Niinpä kolmekymmentävuotinen sota oli saksalle hyvin tuhoisa.

Ajattelevan Jehovan todistajan tulisi ennen kaikkea muuta kiinnittää huomiota siihen, että tämä tieto sotii Vartiotorni-seuralle rakasta salaliittoteoriaa vastaan: Protestanttinen hallitsija ei suinkaan taistellut Nimen käyttöä vastaan, vaan halusi sen näkyvän valtakuntansa olennaisessa symbolissa, rahassa! Ja tämä kaikki tapahtui parisataa vuotta ennen Jehovan todistajia.

Jehovan ”vastustajat” käyttivät Nimeä ensin
Jehovan todistajille tärkeä vihkonen on Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti. Sen sisältämä materiaali on varsin hämmentävää Vartiotorni-seuran teorian kannalta.
Vihkosessa kerrotaan kuvin ja sanoin kirkkorakennuksista ja kolikoista ja maalauksista, joissa esiintyy Jumalan nimi. Kristikunta siis käytti Jumalan nimeä jo kauan ennen Jehovan todistajia.

Miksi ”luopiokristillisyys” ja Panettelijan hallinnassa olevat poliittiset valtakunnat halusivat asettaa Jumalan nimen näyttävästi esille, jos he kerran, kuten Jehovan todistajat uskovat, samalla vihasivat tuota nimeä niin paljon?

Edellä mainitun vihkosen sisältö paljastaa, että nimeä Jehova tai heprealaista tetragrammia (JHVH) käytettiin mm.:

enkelipatsaassa, joka koristaa paavi Klemen XIII:n hautaa Vatikaanissa

eräissä Ruotsin Kaarle IX:n aikaisissa 4 markan kolikoissa, joissa luki: ”Jehova on minun lohdutukseni”

Fourviéren katolisen basilikan koristelussa

Kuopion, Oulun ja Helsingin tuomiokirkkojen koristelussa

Strasbourgin katedraalissa

luostarissa Bordersholmissa Saksassa jne.

Kannattaa myös muistaa, että vuosikymmeniä ennen Uuden maailman käännöstä Jehova-nimi löytyi kristikunnan Raamatuista, nimittäin vuonna 1901 julkaistusta Amerikkalaisesta standardikäännöksestä (American Standard Version). Siitä tulikin suosittu käännös Jehovan todistajien parissa ennen uuden maailman käännöksen ilmestymistä, koska Jumalan nimi esiintyi siinä kaikkialla siellä Vanhassa testamentissa, missä alkutekstin mukaan käytettiin tetragrammia (JHVH). Myös William Tyndale sisällytti Jumalan nimen viiden Mooseksen kirjan käännökseensä (kts. Puhu perustellen –kirja, s. 101).

Ei mitään salaliittoa

Kokonaan toinen kysymys on se, mitä ajattelemme kirkkojen ja kuninkaiden edustamasta kristillisyydestä. Jehovan todistajien väite yleisestä Jumalan nimen vastaisuudesta on kuitenkin heidän omista julkaisuistaankin löytyvien todisteiden perusteella ”punnittu ja köykäiseksi havaittu”.

Jehova nimeä siis käytettiin kristittyjen parissa kauan ennen kuin Jehovan todistajat Rutherfordin johdolla äkkäsivät ryhtyä taistelemaan siitä. Eikä nimikysymys kenties koskaan olisi noussut mihinkään erityiseen asemaan, ellei Rutherford siitä sellaista olisi tehnyt pyrkiessään omaksumaan Jumalan nimen kulttiliikkeensä käyttöön.

Mitä tulee tämän päivän akateemiseen teologiseen tutkimukseen, niin on varsin yleistä, varsinkin vanhan testamentin tutkimuksessa, että nimeä Jahve käytetään jatkuvasti viitattaessa Israelin Jumalaan. Liberaalitutkijatkin siis käyttävät Jumalan nimen oikeaa muotoa, päinvastoin kuin Jehovan todistajat, jotka edelleen kiivailevat Jumalan puolesta väärällä nimellä.