USKON PUOLESTA - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

VOIKO UUDESTISYNTYNYT KRISTITTY
JOUTUA KADOTETUKSI?
Pasi Turunen

"Ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton,
niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan
pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu" (Jer. 32:40)

Voiko uudestisyntynyt kristitty menettää pelastuksensa? Protestanttisen 1500-luvun uskonpuhdistuksen myötä lähes kaikkialle Eurooppaan levinnyt reformoitu pelastusnäkemys vastaa Raamatun pohjalta kieltävästi: Ei voi.

Syy tähän nähdään yhtäältä Jumalan ennen maailmanaikoja tapahtuneessa yksilöllisessä armonvalinnassa (Ef.1:4-5), toisaalta Jeesuksen sijaissovituksessa, jossa hän todellisesti kantoi päällään kaikkien Häneen uskovien kaikki synnit, koko rangaistuksen ja Jumalan vihan heidän puolestaan, niin että synnit on otettu pois (Hbr. 9:26-28). Kuinka uskova voisi menettää pelastuksensa, kun hänen rangaistuksensa on jo kokonaan kannettu? Kuten C. H. Spurgeon on sanonut: Jumala ei rankaise kahdesti samoista synneistä - ensin Poikaansa ja sitten syntistä, jonka Hän jo kerran on armahtanut.

Pelastus on ihmiselle mahdoton asia (Matt. 19:26). Siksi uskovat vanhurskautetaan Jumalan vaikuttaman uskon kautta (Kol. 2:12) ja varjellaan Jumalan voimasta uskossa, pyhityksessä ja pelastuksessa loppuun saakka (Rm. 8:30; 1 Pt. 1:5). Tässä varjelemisessa Jeesuksella itsellään on keskeinen rooli. Hän tuli tekemään Isän tahdon, ei omaansa. Isän tahto on, ettei Hän kadota ainuttakaan niistä, jotka Isä on hänelle antanut, vaan herättää heidät viimeisenä päivänä (Jh. 6:38-40). Jos siis yksikin uskova menettäisi pelastuksensa olisi Jeesus epäonnistunut Isän tahdon täyttämisessä. Ajatus on mahdoton. Pelastuksessa varjeltumisen ulottuvuus sisältyy myös ylimmäispapilliseen rukoukseen (Jh. 17). On epäraamatullista ajatella, että Jeesuksen rukous jäisi vaille vastausta (Jh. 11:22, 42). Tälläkin hetkellä Kristus rukoilee uskovien puolesta Isän oikealla puolella. Kukaan ei siksi pysty ryöstämään heitä Jumalan kädestä (Jh. 10:29).

Jumalan lapset lankeavat toisinaan syntiin. Mutta he eivät Jeesuksen esirukousten ja Jumalan armon vaikutuksen tähden voi lopullisesti ja totaalisesti langeta pois armosta, niin että joutuisivat kadotetuiksi. He ovat kuin Pietari: juuri Jeesuksen esirukouksen ja sijaiskuoleman vuoksi heidän uskonsa ei raukea tyhjiin, vaan he uudistuvat ja tekevät parannusta (Lk. 22:31-32).

Turhentaako reformoitu pelastusnäkemys pyhityksen? Päinvastoin, se asettaa pyhityksen oikealle paikalleen: pyhitys on pelastuksen seuraus ja hedelmä, ei pelastuksen aikaansaaja: "siitä käy ilmi ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia" (1Jh.3:10). Kristityiksi itseään kutsuvien joukossa on aina myös niitä, jotka lähtemällä pois osoittavat, etteivät alun perinkään kuuluneet Kristukselle. Muutoin he olisivat pysyneet Kristuksen omien kanssa (1Jh.2:19).

Eräät raamatunjakeet eivät asiayhteydessään koske lainkaan pelastuksen, vaan hyvistä teoista saatavan taivaallisen palkan menettämistä. Mutta entä ne jakeet, joissa ilmiselvästi näyttää olevan varoitus uskosta luopumisen traagisista seurauksista? Jumalan Henki käyttää sekä uskoon tulemisen että uskossa pysymisen välikappaleena Jumalan sanaa. Varoitusten kautta Hän tekee juuri jälkimmäistä työtä vedoten niillä myös ihmisen ymmärrykseen. Ilman uskoa Kristukseen kukaan ei voi pelastua. Kuten C.H.Spurgeon saarnassaan Jer. 32:40 liittyen toteaa: "Pelastuminen ei toteudu luopumuksen seurauksia muuttamalla. Jos Jumalan lapsi lopullisesti hylkäisi Jumalan ja menettäisi Jumalan elämän olisivat seuraukset kohtalokkaat. Mutta miksi me kyselemme mitä tapahtuu silloin jos tapahtuisi sellaista mitä ei voi tapahtua? ... Me emme saarnaa, kuten jotkut virheellisesti väitävät, että uskoon tullut voi elää miten lystää, tai että ihminen voi hyljätä Jumalan ja silti pelastua. Profeetta ei sano, että he pelastuvat, vaikka luopuvat, vaan että Jumala itse vaikuttaa pelkonsa heidän sydämissään niin että he eivät hänestä luovu."

-------------------

Lisälukemistoa:

Charles M. Horne: Mitä Raamattu Sanoo Pelastuksesta (Aika Oy)
John Piper: What we Believe About Five Points of Calvinism (Erittäin hyvä)
Exposition of the Doctrines of Grace
C. H. Spurgeon: Perseverance in Holiness
C.H. Spurgeon: Final Perseverance
R. L Dabney: Five Points Of Calvinism
The 1689 London Baptis Confession: Chapter 17: Of the perseverance of the saints