Jokainen meistä on
kokenut aikoja, jolloin raamatunlukeminen tuntuu raskaalta ja
kuivalta. Kysymys ei välttämättä ole mistään suuren luokan kriisistä
tai hengellisestä hyökkäyksestä. Joskus syy saattaa olla vain siinä,
että ei osaa oikein motivoitua lukemaan tekstiä, joka ajan kuluessa
on tullut kovin tutuksi. Siksi on hyvä ajatella erilaisia ideoita,
jotka voisivat puhaltaa raamatunlukuhetkiin uutta eloa. Toki totta
on sekin, että sielujemme vihollinen pyrkii pitämään meidät erossa
Jumalan kirjasta. Mutta useammin on kysymys arkisemmista haasteista.
Seuraavassa eräitä
omassa elämässä toimivaksi koettuja vinkkejä elävöittämään
raamatunlukuhetkiä. Kaksi ensimmäistä ovat tärkeitä hengellisiä
periaatteita.
1. Lue
Raamattu aina rukouksen saattelemana.
Aloita rukouksella. Erityisesti pyydä
Jumalaa täyttämään sinut Pyhällä Hengellään. Luomiskerto-muksessa
meret vilisivät elämää, kun Jumalan Henki liikkui vesien päällä. Kun
Herran Henki täyttää sinut sisimpäsi alkaa vilistä elämää. Jumalan
kirjoitettu sana on syntynyt Hengen vaikutuksesta. Siksi
lähtökohtana tulee olla turvautuminen Jumalan Hengen elävöittävään
vaikutukseen.
2. Rukoile aina
Raamatun äärellä.
Itselleni on tullut tavaksi lähes poikkeuksetta pitää
rukoushetkissäni avattu Raamattu edessäni. Samalla kun rukoilen
selailen ja silmäilen sitä ja annan Jumalan Hengen pysähdyttää minut
milloin tahansa jonkun tekstin äärellä.
Näiden kahden
kohdan ajatus on siinä, että ei ole syytä tehdä liian jyrkkää jakoa
rukoushetkien ja raamatunlukuhetkien välillä. Molemmissa on kysymys
yhdestä ja samasta asiasta: Viettää aikaa Jumalan kasvojen edessä
puhuen Hänelle ja antaen Hänen puhua sanan kautta meille. Joskus
aikaa kuluu enemmän vain rukoillen, joskus Raamattu vie suuremman
osan huomiosta. Rukous- ja raamatunlukuajan liian jyrkkä erottaminen
toisistaan voi aiheuttaa sen, että luulee aivan turhaa
laiminlyöneensä toisen jos on viettänyt suhteessa enemmän aikaa
toisen parissa. Kun kuitenkin koko ajan molemmissa tapauksissa on
viettänyt aikaa Jumalan edessä. On aikoja, jolloin Jumalan Henki
elävöittää rukoushetket ja Raamattua tulee luettua vähemmän. Ja taas
päinvastoin. On siis syytä sallia itselleen vapaus seurata Hengen
johdatusta kulloisessakin tilanteessa.
3. Lue
erikielisiä raamattukäännöksiä.
Kun luet Raamattua uudella kielellä itse
tekstikin tuntuu ihan uudelta. Ehkä tämä johtuu siitä, että
vieraalla kielellä luettu teksti vaatii keskittymään lukemiseen ihan
toisella tavalla. Lisäksi eri käännökset tuovat
käännösratkaisuillaan toisinaan esiin sellaisia vivahteita
tekstistä, joita suomalainen käännös ei tuo esiin. Erikieliset
käännökset rikastuttavat siten raamatunlukuasi merkittävällä
tavalla. Itse hyödynnän jatkuvasti erilaisia englanninkielisiä
käännöksiä. Pääasiassa hyödynnän yhtä peruskäännöstä
hartaushetkissäni (NKJV), mutta halutessani selvittää jotain
kokonaisuutta lähemmin paneudun myös muihin käännösvaihtoehtoihin.
4. Lue
laajempia tekstikokonaisuuksia.
On erittäin hyödyllistä opiskella Jumalan
sanaa laajempina kokonaisuuksia. Hylkää kaikki mannalappuset ja
peukalopaikat. Siten et opi tuntemaan Jumalan sanaa. Irrallisten
jakeiden kautta saamasi siunaus ei läheskään vedä vertaa sille
siunaukselle, jonka saat oppiessasi tuntemaan sanaa
asiayhteydessään. Lue useampi luku kerrallaan. Kunnioita Jumalaa
antamalla aikaa Raamatun lukemiselle.
5. Vaihda
lukujärjestystä.
Tämä vihjeeni koskee ennen kaikkea uutta
testamenttia. On hyvä lukea uutta testamenttia järjestyksessä
Matteuksesta Ilmestyskirjaan. Tekstin tultua kovin tutuksi tästä
lukemisen järjestyksestä poikkeaminen on antanut aivan uusia
näköaloja. Olen käyttänyt seuraavaa ryhmittelyä:
1. Ryhmä – Matteuksen
evankeliumi, Galatalaiskirje, kirje Hebrealaisille, Jaakobin kirje,
Juudan kirje.
2. Ryhmä – Markuksen
evankeliumi, 1 ja 2 Pietarin kirje.
3. Ryhmä – Luukkaan
evankeliumi, Apostolien teot, Paavalin kirjeet (Room. 1 ja 2 Kor.,
Ef., Fil., Kol., 1 ja 2 Tess., 1 ja 2 Tim., Tiit.)
4. Ryhmä – Johanneksen
evankeliumi, Johanneksen kirjeet, Ilmestyskirja.
Tämän ryhmittelyn
taustalla on ajatus siitä, että kuhunkin ryhmään sijoitettua uuden
testamentin teosta yhdistää jokin kirjoittajaan tai aihepiiriin
liittyvä tekijä. Ensimmäisen ryhmän teoksia yhdistää vahva
juutalainen tematiikka: Matteus kirjoitti evankeliuminsa erityisesti
juutalaisille, Paavali galatalaiskirjeessään puolustaa evankeliumia
laista kiivailevia judaisteja vastaan, Jaakobin kirje on myös
vahvasti juutalaissävytteinen ja kirjoittaja on yksi Jerusalemin
alkuseurakunnan johtavista veljistä, hebrealaiskirje nimensäkin
mukaan on kirjoitettu juutalaiselle kohdeyleisölle. Toisen ryhmän
teoksia yhdistää Pietari: Kirkkohistoria kertoo, että Markus
kirjoitti evankeliuminsa perustuen siihen mitä hän oli kuullut
Pietarin saarnoissa. Kolmatta ryhmää yhdistää Luukas ja Paavali ja
evankeliumi pakanoille. Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen
lukeminen peräkkäin on perusteltua siksikin, että kyseessä on saman
kirjoittajan kaksoisteos. Luukas oli Paavalin matkakumppani ja siksi
on mielenkiintoista lukea Paavalin kirjeet tässä yhteydessä.
Neljännessä ryhmässä on Johanneksen tuotanto, jonka lukeminen yhtenä
kokonaisuutena auttaa hedelmällisellä tavalla hahmottamaan saman
kirjoittajan tapaa lähestyä asioita.
Saakoon nämä pienet
omakohtaisesti koetut vinkit elävöittää myös sinun hetkiäsi Jumalan
iankaikkisen ja ihmeellisen sanan rikkauksien äärellä.
