USKON PUOLESTA - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

RUUMIISTA RUUMIISEEN -
TODISTAAKO HYPNOOSI REGRESSIO JÄLLEENSYNTYMISESTÄ?
Reinkarnaatio ja Raamattu, osa 1
Pasi Turunen

Ihmistä on aina kiehtonut se mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen. Yhtenä vastauksena on esitetty oppia sielunvaelluksesta. Esimerkki tästä kiinnostuksesta on viime aikoina Nelosella pyörinyt Entiset Elämät dokumenttisarja. Siinä on kerrottu eri ihmisten hypnoosissa saamista retrokognitiivisista kokemuksista eli menneisyyteen liittyvistä muistumista. Alan kirjallisuudessa näitä kokemuksia pidetään todisteena jälleensyntymiselle.

Itämaisilla uskomuksilla on länteen saapuessaan taipumusta muuntua. Joogaa pidetään meillä mukavana tapana piristää elämänlaatua. Sen sijaan itämailla joogan perimmäinen tarkoitus on täysin päinvastainen: kuolettaa ja passivoittaa viimeinenkin elämänhalu, joka nautinnon kautta sitoo ihmisen kärsimykseen ja loputtomaan jälleensyntymisten kehään.

Reinkarnaatio-opin itämaisen version mukaan ei ole lainkaan itsestään selvää se, että ihminen syntyy uudestaan ihmiseksi! Seuraava elämä voi olla vaikka ötökän elämää á la PixarFilms, tai ruohonkorren. Ajatus jatkuvasta kehityksestä parempaan heijasteleekin länsimaisen ihmisen kehitysoptimismia ja humanistista ihmiskäsitystä. Jopa kaikkein julmin ihminen on viimekädessä matkalla kohti parempaa. Jokainen on pohjimmiltaan hyvä ja kykenevä hyvään. Jos vain aikaa olisi tarpeeksi, jokainen voisi osoittaa sen. Niinpä ongelma ratkaistaan väitteellä, että on mahdollista elää useamman kerran.

Oppi karmasta on sielunvaellusopin moraalifilosofinen perusta. Sen mukaan kukin voi elämänsä debit- ja kredit- puolelle kerätä ansioita, joiden perusteella hänen seuraavan elämänsä laatu määräytyy. Hyvän ja pahan uskotaan vääjäämättä saavan palkkansa. Hindulaisuudessa tosin paha saattoi joutua miljardeiksi vuosiksi helvettiin ja hyvä edistyä jumalaksi. Jumaluuden varjopuoli taas oli siinä, että hyvä karma saattoi ajan mittaan loppua ja edessä oli jälleen uusi syntymä elämän alemmille tasoille.

Kuka näitä palkkioita jakaa? Ei kukaan! Karma on persoonaton käsite, jonka kuitenkin uskotaan toimivan konemaisen tarkasti ja virheettömästi. Kukaan ei vahingossa saa väärää rangaistusta tai palkkiota. Mutta mistä voi tietää mitä karma edellyttää? Miten käsitteet hyvä ja paha saavat merkityksensä? Vaikuttaakin siltä, että loppujen lopuksi jokainen voi itse määritellä itselleen hyvän ja pahan. Entä kun käsitykset hyvästä ja pahasta ajautuvat keskenään ristiriitaan?

Tosiasiassa karma johtaa relativismiin. Taustalla vaikuttaa monismi: Perimmäinen todellisuus on eriytymätön ykseys, joka ei tarjoa aitoja välineitä erottaa hyvää ja pahaa. Väite karmaan sisältyvästä oikeudenmukaisuudesta on sekin pelkkää illuusiota (mayaa). Miten sellainen puhe voi olla mielekästä jos perimmäisen todellisuuden monistinen eriytymättömyys ei mahdollista eroa oikeuden ja vääryyden käsitteiden välillä?

Hypnoosissa mieleen palautuneet "muistot" ovat yksi keskeisimpiä sielunvaellusopin tueksi esitettyjä todisteita.

John Snyder toteaa kirjassaan Reincarnation vs. Resurrection (Moody Press, 1984) että kaikki esimerkit hypnoosiregressiosta lepäävät yhden kritiikittömästi omaksutun kehäpäätelmän varassa: Jos minulla on muistikuva menneestä elämästä, sen on oltava minun elämäni, jonka muistan. "Kuinka voisin tietää tämän kaiken, ellen itse ollut paikalla?" Snyder osoittaa tällaisen todistelun loogisesti kestämättömäksi. Hypnoosissa koetut muistikuvat menneisyydestä osoittavat ainoastaan, että henkilöllä on selittämätöntä tietoa menneisyydestä. Ei sitä, että hän itse on ollut läsnä kuvaamassaan menneisyydessä.

Snyder käyttää esimerkkinä hollantilaisen Peter Hurkosin (alkuperäiseltä nimeltään Pieter van der Hurk) kuuluisaa tapausta 1900-luvun alusta. Hurkos saattoi tietää tarkkoja yksityiskohtia sellaisten ihmisten elämästä, joita hän ei koskaan aikaisemmin ollut kohdannut. Hurkosin retrokognitiivinen kyky oli hämmästyttävä. Hänen tarkkuutensa oli väitetysti 87-99 prosentin luokkaa. Usein nämä tiedot koskivat ihmisiä ja tapauksia hänen oman syntymänsä jälkeen. Toisinaan hän saattoi "muistaa" asioita kahdesta samaan aikaan eläneestä henkilöstä. Hänen muistumansa eivät siis mitenkään voineet olla hänen omiaan. "Kukaan ei voi väittää Hurkosin saaneen tietojaan tapahtumista aikaisemman elämän aikana. Hän vain tiesi niistä," Snyder toteaa.

Hurkosin tapausta, ja lukemattomia muita vastaavia, ei voida sivuuttaa vetoamalla siihen, että hänen retrokognitiivinen tietämisensä ei ole saman tyyppistä kuin menneiden elämien ollessa kysymyksessä. Meillä ei näet ole mitään mahdollisuutta tietää, että kysymys on laadullisesti erilaisesta "muistamisesta", ellemme ensin tiedä jälleensyntymisopin pitävän paikkansa. Se miten nämä "muistot" mieleen palautuvat, hypnoosissa vaiko valvetilassa, ja kuinka sellainen tietäminen yleensä on mahdollista, ei ole ratkaisevaa.

Nelosen sarja Entiset Elämät toistaa tätä reinkarnaatiokirjallisuudelle tyypillistä kehäpäätelmää. Jälleensyntymistä ei voida osoittaa todeksi hypnoottisella regressiolla. Näin saatua tietoa voidaan pitää henkilön omina muistoina vasta sen jälkeen kun reinkarnaatioteoria ensin on muilla keinoin todistettu oikeaksi. "Jos parhaat ja kaikkein dramaattisimmat retrokognitiotapaukset eivät tarvitse tuekseen reinkarnaatioteoriaa, ei vähemmän vakuuttavia tapauksia, olipa niitä kuinka paljon tahansa, voida käyttää teorian tueksi," Snyder napauttaa.

Vahvin jälleensyntymisten puolesta esitetty näyttö lepää siis tukevasti tyhjän päällä.

Jumalan sana pysyy: "Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio" (Hebr. 9:27).

-----------
LISÄLUKEMISTOA jälleensyntymisestä ja hypnoosiregressiosta
Reincarnation - It's meaning and consequences