USKON PUOLESTA - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

RUUMIISTA RUUMIISEEN - SIELUNVAELLUS VAI YLÖSNOUSEMUS
Reinkarnaatio ja Raamattu, osa 2
Pasi Turunen

Kati Niemelän tutkimuksen (KTK) mukaan 15 prosenttia suomalaisista uskoo jälleensyntymiseen.

Ajatus ihmisluonnon hyvyydestä, mahdollisuus palata uudestaan ja uudestaan korjaamaan virheensä ja ansaita "pelastus" omilla teoilla selittänevät osaksi miksi tämä oppi kiehtoo ihmisiä. Varsinaisia syntejä ei siinä ole. Kaikki teot – aviorikokset, valehtelu, ahdasmielisyys, julmuus – ovat korkeintaan virheitä ja oppimiskokemuksia, joiden kautta edetään kohti uusia parempia elämiä. Hymyillään kun tavataan. Seuraavassa elämässä.

Miksei kukaan hypnoosissa kerro olleensa Hitler tai Stalin tai Pol Pot aiemmassa elämässään?

Joskus kuulee väitettävän, että kirkko olisi jossain vaiheessa radikaalisti muuttanut oppejaan suhteessaan jälleensyntymiseen. Tosiasiassa kristikunnassa ei milloinkaan ole opetettu jälleensyntymistä. Oppi oli sen sijaan yleinen kristinuskon ulkopuolella mm. manikealaisuudessa ja gnostilaisuudessa. Asia on erittäin hyvin dokumentoitu varhaiskristillisissä teksteissä.

Justinus Marttyyri toisen vuosisadan puolivälissä torjuu jälleensyntymisopin Dialogi teoksessaan. Kirkkoisä Ireneus kirjoitti 100-luvun lopulla teoksessaan Harhaoppeja vastaan kokonaisen luvun aiheesta otsikolla "Sielujen jälleensyntymisopin mielettömyys". Origenes torjuu ajatuksen Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan. Käsitelleessään Johannes Kastajan ja Elian tapausta hän toteaa, että siinä kaikkein vähiten on kysymys jälleensyntymisopista, joka on "vieras Jumalan kirkolle, joka ei ole apostoleilta peritty eikä sitä esiinny missään Raamatussa." Origenes on liitetty jälleensyntymisoppiin, koska hän opetti platonistista sielujen pre-eksistenssiä, jonka mukaan sielut oli luotu valmiiksi maailman luomisen yhteydessä ja myöhemmin vasta siirtyneet ruumiiseen. Tämä on kuitenkin eri asia kuin jälleensyntymisoppi. Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 553 torjui Origeneen sielujen pre-eksistenssi näkemyksen epäraamatullisena harhaoppina.

Eräitä raamatunkohtia on yritetty tulkita sielunvaellusopin tueksi. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin: "Oletko sinä Elias?", hän vastasi "En ole" (Joh. 1:21). Tästä huolimatta jotkut haluaisivat tulkita Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa viittauksena jälleensyntymiseen (Matt. 11:14; 16:14; 17:11-13). Raamatun mukaan Elia ei kuollut (2 Kun. 2:1-12) eikä siksi voinut olla Johannes Kastaja. Jälleensyntymisoppihan edellyttää kuolemaa, jonka jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Sitä paitsi, kirkastusvuorella (Matt. 17:1-13) olisi pitänyt ilmestyä Mooses ja Johannes Kastaja, jos kerran hän oli Eliaan tuorein inkarnoituma.

"Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän." (Joh. 9:1-7). Kuinka voi tehdä syntiä ennen syntymäänsä? Onko tässä viite jälleensyntymiseen? Asia selittyy juutalaisten uskomusten pohjalta ilman jälleensyntymisoppia. Jotkut uskoivat, että lapset joutuvat kantamaan vanhempiensa syntivelkaa (Hes.18:2) ja syntyvät siksi sairaina. Toiset taas, että lapsi itse voi tehdä syntiä jo äidin kohdussa (C.S. Keener: Bible Background Commentary, New Testament, s. 288). Jeesus torjui molemmat näkemykset vastatessaan opetuslapsilleen ja parantaessaan sokean.

Keskustelussaan Nikodemuksen kanssa Jeesus tähdentää "uudesti syntymisen" tärkeyttä (Joh. 3:3, 7). Asiayhteydestä käy kuitenkin kiistatta ilmi mistä on ja mistä ei ole kysymys. Syntyä uudesti ylhäältä ei merkitse luonnollista syntymää jälleen äidin kohdusta, vaan Jumalan Hengen työnä tapahtuvaa iankaikkisen elämän saamista (jj. 7, 8). Vastuksena kysymykseen "Kuinka tämä voi tapahtua?" (j.9) Jeesus ei puhu sielun siirtymisestä kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen, vaan uskosta Jumalan Poikaan. Uusi syntyminen ylhäältä merkitsee siten iankaikkisen elämän saamista uskon kautta Jeesukseen (jj. 15-18).

Raamatun mukaan ihminen ei kuoltuaan siirry toiseen ruumiiseen ja jälleensynny joksikin toiseksi. Uskosta osaton, vailla Jeesusta ja syntien anteeksiantamusta kuoleva, siirtyy tuonelan kadotukseen (Luuk. 16:23-24) odottamaan ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota tulikivijärveen (Ilm. 20:11-15). Uskovan sielu siirtyy kuolemassa Herran luo (2 Kr. 5:8; Hebr. 12:23) odottamaan hetkeä, jolloin Kristuksen toisessa tulemuksessa sekä he että vielä elossa olevat uskovat saava uuden katoamattoman ruumiin (1 Kr. 15:21-58). Identiteetti säilyy samana. Kristuksen ylösnousemus on malli (Fil. 3:21). Niin kuin Kristus nousi kuolleista omassa ruumiissaan, joka kuitenkin ylitti alennustilan ruumiin rajoitukset, samoin häneen uskova tulee kerran nousemaan omassa, ei jossakin toisessa ruumiissa. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.