Kati Niemelän tutkimuksen (KTK)
mukaan 15 prosenttia suomalaisista uskoo jälleensyntymiseen.
Ajatus ihmisluonnon hyvyydestä,
mahdollisuus palata uudestaan ja uudestaan korjaamaan virheensä ja
ansaita "pelastus" omilla teoilla selittänevät osaksi miksi
tämä oppi kiehtoo ihmisiä. Varsinaisia syntejä ei siinä ole. Kaikki
teot – aviorikokset, valehtelu, ahdasmielisyys, julmuus – ovat
korkeintaan virheitä ja oppimiskokemuksia, joiden kautta edetään
kohti uusia parempia elämiä. Hymyillään kun tavataan. Seuraavassa
elämässä.
Miksei kukaan hypnoosissa kerro olleensa
Hitler tai Stalin tai Pol Pot aiemmassa elämässään?
Joskus kuulee väitettävän, että
kirkko olisi jossain vaiheessa radikaalisti muuttanut oppejaan
suhteessaan jälleensyntymiseen. Tosiasiassa kristikunnassa ei
milloinkaan ole opetettu jälleensyntymistä. Oppi oli sen sijaan
yleinen kristinuskon ulkopuolella mm. manikealaisuudessa ja
gnostilaisuudessa. Asia on erittäin hyvin dokumentoitu
varhaiskristillisissä teksteissä.
Justinus Marttyyri toisen vuosisadan
puolivälissä torjuu jälleensyntymisopin Dialogi teoksessaan.
Kirkkoisä Ireneus kirjoitti 100-luvun lopulla teoksessaan Harhaoppeja
vastaan kokonaisen luvun aiheesta otsikolla "Sielujen
jälleensyntymisopin mielettömyys". Origenes torjuu ajatuksen
Matteuksen evankeliumin kommentaarissaan. Käsitelleessään Johannes
Kastajan ja Elian tapausta hän toteaa, että siinä kaikkein vähiten
on kysymys jälleensyntymisopista, joka on "vieras Jumalan
kirkolle, joka ei ole apostoleilta peritty eikä sitä esiinny missään
Raamatussa." Origenes on liitetty jälleensyntymisoppiin, koska
hän opetti platonistista sielujen pre-eksistenssiä, jonka mukaan
sielut oli luotu valmiiksi maailman luomisen yhteydessä ja myöhemmin
vasta siirtyneet ruumiiseen. Tämä on kuitenkin eri asia kuin
jälleensyntymisoppi. Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 553 torjui
Origeneen sielujen pre-eksistenssi näkemyksen epäraamatullisena
harhaoppina.
Eräitä raamatunkohtia on yritetty
tulkita sielunvaellusopin tueksi. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin:
"Oletko sinä Elias?", hän vastasi "En ole" (Joh.
1:21). Tästä huolimatta jotkut haluaisivat tulkita Jeesuksen sanat
Matteuksen evankeliumissa viittauksena jälleensyntymiseen (Matt. 11:14;
16:14; 17:11-13). Raamatun mukaan Elia ei kuollut (2 Kun. 2:1-12) eikä
siksi voinut olla Johannes Kastaja. Jälleensyntymisoppihan edellyttää
kuolemaa, jonka jälkeen sielu siirtyy toiseen ruumiiseen. Sitä paitsi,
kirkastusvuorella (Matt. 17:1-13) olisi pitänyt ilmestyä Mooses ja
Johannes Kastaja, jos kerran hän oli Eliaan tuorein inkarnoituma.
"Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän." (Joh.
9:1-7). Kuinka voi tehdä syntiä ennen syntymäänsä? Onko tässä
viite jälleensyntymiseen? Asia selittyy juutalaisten uskomusten
pohjalta ilman jälleensyntymisoppia. Jotkut uskoivat, että lapset
joutuvat kantamaan vanhempiensa syntivelkaa (Hes.18:2) ja syntyvät
siksi sairaina. Toiset taas, että lapsi itse voi tehdä syntiä jo
äidin kohdussa (C.S. Keener: Bible Background Commentary, New Testament,
s. 288). Jeesus torjui molemmat näkemykset vastatessaan
opetuslapsilleen ja parantaessaan sokean.
Keskustelussaan Nikodemuksen kanssa
Jeesus tähdentää "uudesti syntymisen" tärkeyttä (Joh.
3:3, 7). Asiayhteydestä käy kuitenkin kiistatta ilmi mistä on ja
mistä ei ole kysymys. Syntyä uudesti ylhäältä ei merkitse
luonnollista syntymää jälleen äidin kohdusta, vaan Jumalan Hengen
työnä tapahtuvaa iankaikkisen elämän saamista (jj. 7, 8). Vastuksena
kysymykseen "Kuinka tämä voi tapahtua?" (j.9) Jeesus
ei puhu sielun siirtymisestä kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen, vaan
uskosta Jumalan Poikaan. Uusi syntyminen ylhäältä merkitsee siten
iankaikkisen elämän saamista uskon kautta Jeesukseen (jj. 15-18).
Raamatun mukaan ihminen ei kuoltuaan
siirry toiseen ruumiiseen ja jälleensynny joksikin toiseksi. Uskosta
osaton, vailla Jeesusta ja syntien anteeksiantamusta kuoleva, siirtyy
tuonelan kadotukseen (Luuk. 16:23-24) odottamaan ylösnousemusta ja
viimeistä tuomiota tulikivijärveen (Ilm. 20:11-15). Uskovan sielu
siirtyy kuolemassa Herran luo (2 Kr. 5:8; Hebr. 12:23) odottamaan
hetkeä, jolloin Kristuksen toisessa tulemuksessa sekä he että vielä
elossa olevat uskovat saava uuden katoamattoman ruumiin (1 Kr.
15:21-58). Identiteetti säilyy samana. Kristuksen ylösnousemus on
malli (Fil. 3:21). Niin kuin Kristus nousi kuolleista omassa
ruumiissaan, joka kuitenkin ylitti alennustilan ruumiin rajoitukset,
samoin häneen uskova tulee kerran nousemaan omassa, ei jossakin
toisessa ruumiissa. Ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.