Uskon puolesta - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

"JUMALAN SIUNAUSTA"
Pasi Turunen

Kristityt toivottavat toisilleen Jumalan siunausta. Mitä sillä itse asiassa tarkoitetaan? Onko se vain uskonnollinen tapa sanoa "lykkyä tykö, pidän sinulle peukkuja" tai "onnea matkaan"?

Siunaus on ennen kaikkea Jumalan armon kautta saatu osallisuus Kristuksen pelastavasta työstä. Tässä mielessä Jumala "on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella [pelastus, Pyhän Hengen saaminen, armolahjat jne.] Kristuksessa." (Ef. 1:3).

Siunaukseen liittyy lisäksi ajallinen ulottuvuus, joka tulee pitää tasapainossa siunauksen hengellisen ulottuvuuden kanssa. Kun painopiste on siinä, mitä Jumala on tehnyt ja antanut Kristuksessa ja Hänen ristin työnsä ansiosta, sen jälkeen on mahdollista puhua myös siunauksen ajallisista ulottuvuuksista ja näin pitää nämä perspektiivit tasapainossa.

Yhtä vinoutunutta kuin on korosta ajallista siunausta hengellisen kustannuksella on korostaa yksipuolisesti Jumalan siunauksen hengellisyyttä sillä tavoin, että se typistyy jonkinlaiseksi "pyhäksi abstraktioksi". Näin siunauksesta tulee jotain, joka ei koskaan missään ajallisessa muodossa tule kenenkään osaksi, vaan vasta kerran taivaassa. Kuitenkin Herra itse kehottaa Isä meidän -rukouksessa pyytämään mm. jokapäiväistä leipää. Lutherin mukaan siihen kuuluu työ, koti, perhe yms. ajallisen elämän välttämättömyydet.

Raamatun alkulehdiltä aina uuteen testamenttiin saakka siunaus merkitsee mm. hedelmällisyyttä ja lisääntymistä (1 Moos. 1:22, 28; 1 Moos 30:27, 30; Matt. 14:19-20). Sillä on konkreettinen sisältö. Jumalan siunaus ei ole vain hyväntahtoinen onnentoivotus, joka nousee lähimmäistä kohtaan tunnetuista lämpimistä tunteista. Kun toivotettiin siunausta toivotettiin hedelmällisyyttä ja runsautta (1 Moos. 24:60).

Kuitenkin on muistettava, että Jumalan siunaus ei myöskään ole tyhjennettävissä yksinomaan nykyisen elämän todellisuudeksi, josta voidaan erehtymättömästi nähdä kuka on Jumalan suosiossa ja kuka ei. Uskon sankarit, jotka ovat "liian hyviä tälle maailmalle", saattavat hekin joutua puutteenalaisiksi (Hebr.11:37-38), ja vaikka kuinka vaeltaisivat nuhteettomina Herran edessä saattavat toisinaan kokea hedelmättömyyttä (Luuk. 1:6-7).

Miten siis määrittelen Jumalan siunauksen?

Hengellisesti määrittelen sen siten, että jos kiusausten ja koetusten keskellä säilytän uskon loppuun saakka ja kykenen elämään Jumalan tahdon mukaan, Hänelle kuuliaisena ja Jumalan sana menestyy kauttani, niin että ihmisiä tulee uskoon ja evankeliumi menee eteenpäin, silloin voin sanoa olevani menestyvä ihminen. Olen siunattu, kun elämäni tuottaa hedelmää taivasten valtakunnalle. Se on kristityn elämän tarkoitus (Joh. 15:16). Tämän määritelmän mukaan marttyyritkin ja uskonsa tähden kaiken menettäneet vainotut veljet ja sisaret ovat menestyviä kristittyjä.

Ajallisesti määrittelen siunauksen ja menestyksen seuraavasti: Jumala pitää huolen siitä, että kaiken keskellä minulla on kaikki se mitä kulloinkin tarvitsen Jumalan tahdon tekemiseen.

Niinpä jos Jumalan tahdon toteutumiseksi tarvitsen lentokoneen, Hän pitää huolta siitä, että saan lentokoneen. Jos tarvitsen siihen auton, saan auton. Jos junalippu riittää, niin sitten junalipun. Jos siihen riittää polkupyörä, Hän huolehtii siitä, että minulla on polkupyörä (tai ainakin pääsen tarakalla). Jos Jumalan tahdon tekemiseen riittää kaksi tervettä jalkaa Hän pitää jalkani terveenä ja suo niihin kengät.

Lähtökohta ei ole ihmiskeskeinen, se mitä minä kulloinkin haluan tai arvelen tarvitsevani. Elämä ei tämän määritelmän mukaan myöskään pyöri sen ympärillä mitä minulla on. En suunnittele elämääni tai aseta hengellisiä tavoitteita omien resurssieni mukaisesti, vaan päämääränä on Jumalan tahto Jeesuksessa Kristuksessa.

On kristittyjä, joilta elämä lipuu ohitse heidän odotellessaan parempia aikoja. Koko ajan heiltä mielestään puuttuu jotain, jota he tarvitsevat voidakseen sitten "astua Jumalan tahtoon". Mikä suurenmoinen elämän vapaus löytyykään, kun oivaltaa, että tässä ja nyt minulla on kaikki mitä tarvitsen Jumalan tahdon toteuttamiseen. Ja jos tarvitsen jotain lisää siitä pidetään huolta. Kysymys ei ole mistään haihattelusta, jossa Jumala pakotetaan meidän omien lihasta nousevien toiveidemme ja yltiöhengellisten unelmiemme maksumieheksi, vaan tarttumisesta juuri nyt olemassa ja läsnä oleviin tilaisuuksiin rauhallisella Kristus-keskeisellä luottamuksella.

Lähtökohta määritelmässäni on jumalakeskeinen, Hänen tahtonsa ja kunniansa kirkastuminen Kristuksessa Jeesuksessa. Minulla ei välttämättä ole aina kaikkea mitä haluan. Mutta minulla on joka tilanteessa kaikki mitä tarvitsen Jumalan tahdon tekemiseen ja Kristuksen kirkastamiseen elämässäni. Tämä on minun määritelmäni menestyksestä ja siunauksesta. Näin minä uskon.

Toivottaessamme toisillemme "Jumalan siunausta" me toivotamme toisillemme kaikkea sitä hengellistä ja ajallista hyvää, joka siunaukseen raamatullisesti kätkeytyy, jotta Kristus meidän elämämme kaikilla alueilla tulisi korotetuksi.