kuva:
Saleem
Shimji
Huntingtonin ounastelema
sivilisaatioiden yhteentörmäys
näyttää
toteutuvan yllättävällä tavalla. Konflikti ei muodostukaan
kristinuskon ja Islamin väliseksi, vaan eurooppalaisen
sekularismin ja Islamin välille. Yllättävää sekin, että
yhteentörmäyksen takana ei ole jokin suuri poliittinen kiista,
kuten Iranin ydinohjelma, ei palestiinalaisten tilanne tai
Israelin olemassaolo, tai Irakin sota, vaan Muhammedia
esittävien pilapiirrosten sarja.
Kuvat julkaistiin alun perin
tanskalaisessa Jyllands Posten –lehdessä. Sittemmin ne ovat
levinneet muihinkin eurooppalaisiin lehtiin kenties yhtä paljon
mielenilmauksena sananvapauden puolesta kuin arabimaissa on
marssittu kaduille polttamaan kuvat julkaisseiden maiden lippuja
mielenilmauksena islamin pyhien arvojen
puolesta. "Me emme tule koskaan pyytämään anteeksi sitä, että
olemme vapaita puhumaan, ajattelemaan ja uskomaan", uhosi
Serge
Faubert ranskalaisessa France Soir –lehdessä
kuvien julkaisemisen yhteydessä (HS 010206). Lehden
päätoimittaja kuitenkin sai potkut julkaistuaan kuvat uudestaan.
Suomen lehdistö on valinnut maltillisen linjan, eikä ole
kaukoviisaasti kuvia julkaissut.
Kuten Helsingin Sanomissa todettiin
on pilakuvista syntynyt suorastaan kansainvälinen selkkaus. Sitä
on puitu korkeilla poliittisilla tasoilla. Tanskan ulkoministeri
Möller keskusteli kohusta YK:n pääsihteerin Kofi Annanin sekä
Yhdysvaltojen ulkoministeri Gondoleezza Ricen kanssa asiasta
(HS310105). Tanskan pääministeri on tavannut arabimaiden
suurlähettiläitä ja tyynnytellyt kohua. Huntingtonin aikanaan
maalailema sivilisaatioiden yhteentörmäys näyttää nyt toteutuvan
islamin arvojen ja eurooppalaisen sekularismin välillä.
Jupakka on herättänyt minussa
muutaman alustavan ajatuksen koskien lehdistön käsitystä omasta
vapaudestaan sekä muslimimaailman reaktiosta.
Median itsekritiikin puute
Ensiksi, läntinen media kärsii
itsekritiikin ja uskonnollisen lukutaidon puutteesta.
Maallistunut Eurooppa ja sen liberalisoitunut media näyttää menettäneensä empatiansa
toisten ihmisten uskonnollista vakaumusta kohtaan. Se pitää
oikeutenaan olla piittaamatta ihmisten uskonnollisista
tunteista. Se on oppinut huonoille tavoille, koska aika
ajoittain kristinuskon pyhiin asioihin sananvapauden takaa
kohdistuva ivailu ja pilailu on saanut tulla ja mennä ilman
merkittävää reaktiota. Kristinuskossa näet vallitsee se kuuluisa
toisen posken kääntämisen rauhanomainen periaate. Monet
muistavat myös sananlaskujen kirjasta otteen, jossa sanotaan:
”Älä vastaa hullulle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän
itseänsä viisaana pitäisi.”
Islamissa tällaisia pidäkkeitä ei
tunneta. Lisäksi tunteiden ilmaiseminen Lähi-idässä on asiassa
kuin asiassa paljon luontevampaa, avoimempaa, värikkäämpää ja
intohimoisempaa kuin Euroopassa. Täällä ihanteena on tunteiden
kätkeminen viileän asia-argumentaation taakse. Jos tekee mieli
kiroilla, niin sitten kiroillaan kotona. Julkisuudessa
esiinnytään hillitysti. Poltetaan ehkä entistä enemmän tupakkaa,
mutta ei lippuja.
Sananvapaus on hyvä juttu. Siitä on
syytä pitää kiinni. On kuitenkin aika ohkaista vedota
sananvapauteen, jos on loukannut toisille ihmisille tärkeitä
ja rakkaita asioita. Se ettei itse voi ymmärtää miksi juuri
kyseinen asia on toiselle tärkeä ei ole mikään perustelu
toisella tärkeiden asioiden loukkaamiseen.
Kerran erään Välimeren maan Suomen
suurlähettiläs loukkasi vaimoani tämän hakiessa viisumia
lomamatkaamme varten. Ihmettelin miksi vaimoni itki kotiin
palatessaan. Pienellä onkimisella sain asian selville. Sen
verran minulla keitti, että tartuin puhelimenvarteen, soitin
lähetystöön ja vaadin saada puhua lähettilään kanssa. Tekisi
mieli sanoa, että haukuin hänet pystyyn, mutta se antaisi ehkä
väärän kuvan. Ilmaisin syvän paheksuntani hänen
käyttäytymisestään ja moitin häntä jyrkkäsanaisesti siitä miten
hän oli kohdellut vaimoani. En suostunut kuuntelemaan hänen
selittelyjään, vaan sanoin hänen ettei hänen käytöksensä ollut
mitenkään puolustettavissa. Seuraavalla käynnillä viisumi
järjestyi käden käänteessä ja lähettiläs oli ollut erittäin
ystävällinen. Hän kommentoi vaimolleni, että ”sinulla taitaa
olla kunnon aviomies”. Tai jotain sinnepäin. Hän ymmärsi
kajonneensa kunniaani. Entäpä, jos suurlähettiläs olisi
vastannut soittooni sanomalla, että hän nauttii diplomaattista
koskemattomuutta ja voi sen vuoksi sanoa mitä lystää?
Ensimmäisestä ei seuraa jälkimmäinen. Paitsi jos kärsii
käytöstapojen puutteesta. Ei sananvapaudestakaan seuraa, että
sen perusteella saa tehdä tai sanoa mitä tahansa. Hyvät tavat
säätelevät sellaista mikä ei kuulu lain piiriin.
Tanskan pääministeri Rasmussen on
kuitenkin oikeassa siinä, ettei ole Tanskan hallituksen asia
pyytää anteeksi lehdistön käyttäytymistä. Hallitus ei pilakuvia
julkaissut, eikä lehdistön toiminta ole hallituksen kannanotto.
Tanskan pääministerin linja vetää rajan oikeaan kohtaan.
Lehdistö voisi sen sijaan niellä ylpeytensä ja pyytää anteeksi
yhteiskuntarauhan tähden. Joka tapauksessa lehdistön
sananvapauden turvana on sen oman maan hallitus. Jos hallitus
joutuu vaikeuksiin lehdistön käyttäytymisen takia lehdistö
kaivaa maata kaikkien osapuolten jalkojen alta.
M.O.T. - Mikä oli todistettava
Edellä sanotusta huolimatta myös
muslimimaailman reaktiota on syytä tarkastella kriittisesti.
Eräs asia on ihmetyttänyt. Yksi
julkaistuista pilapiirroksista esitti profeetta Muhammedin
pitämässä pommia turbaanissaan. Piirtäjä oli halunnut kritisoida
islamilaista terrorismia. Pelkkä Muhammedin kuva on loukkaus
islamissa. Mutta eräiden maltillistenkin muslimien mielestä
kyseinen kuva oli erityisen paheksuttava, koska se antoi väärän
kuvan Islamista. Heidän mukaansa Islam on rauhan uskonto.
Ja kuitenkin, mikä oli tämän
rauhanomaisen uskonnon reaktio pilakuviin? Tässä joitakin
reaktioita (lihavoinnit minun):
”Libanonilainen äärijärjestö
Hizbollah uhkaa Norjaa ja Tanskaa
itsemurhaiskuilla niiden julkaistua pilakuvia profeetta
Muhammedista…kaksi
aseistautunutta palestiinalaisryhmää uhkasi väkivallalla
Gazassa tai Länsirannalla liikkuvia ranskalaisia,
norjalaisia ja tanskalaisia. … Kansan vastarinnan komitea ja
al-Aksan marttyyrien prikaati vaativat Norjaa, Tanskaa ja
Ranskaa sulkemaan lähetystönsä tai ne saatetaan tuhota.
Aseistautuneet palestiinalaismiehet ovat puolestaan
piirittäneet Gazassa EU:n tiloja …
” YLE – Uutiset On-line
2.2.2006
”Riehuvat
mellakoitsijat, jotka kuuluvat Islamin puolustajien
rintama -järjestöön, tunkeutuivat [Jakartassa,
Indonesiassa] Tanskan lähetystörakennuksen ala-aulaan ja
tuhosivat irtaimistoa … Kotvan kuluttua väkijoukko
poistui rakennuksesta ja poltti mielenilmauksena
Tanskan lipun sen edustalla. Gazan kaupungissa Ranskan
kulttuurikeskus joutui puolestaan öisen hyökkäyksen
kohteeksi, kun rakennusta kohti ammuttiin ja sinne
heitettiin pommi. Tilat olivat tyhjiä
tapahtumahetkellä, eikä kukaan loukkaantunut.” YLE –
Uutiset On-Line 3.2.2006
"Gazassa pilapiirroksista raivostuneet palestiinalaiset
kivittivät aamulla EU:n päämajaa. Ikkunoita meni rikki
ja kaksi palestiinalaispoliisia loukkaantui. EU:n tilat ovat
olleet Gazassa suljettuina torstaista lähtien
Muhammad-kiistan takia. Syyriassa mielenosoittajat ovat
silminnäkijöiden mukaan sytyttäneet tuleen Tanskan
lähetystön Damaskoksessa. Samassa rakennuksessa ovat myös
Chilen ja Ruotsin lähetystöt." (HS040206)
Puheet rauhanomaisesta Islamista
edustanevat joidenkin rauhaa rakastavien länsimaissa asuvien muslimien
henkilökohtaista halua ja kaipausta elää rauhassa toisten
kanssa. Tämä sinänsä on tervetullut asia. Rauhankaipuuta on
pyrittävät tukemaan ja ruokkimaan, eikä ole syytä leimata
kaikkia muslimeita ääri-islamistien mielenilmausten perusteella.
Väkivalta ja väkivaltaiset
mielenilmaukset ovat kuitenkin alusta alkaen
ollut osa Islamia ja sen tapaa ajaa asiaansa. Profeetta Muhammedin kanonisoitu ja
ohjeellinen elämän esimerkki (sunna) sisältää runsaasti
toisinuskovien väkivaltaista alistamista Islamin periaatteisiin.
Sodat, ryöstöretket, kalifien ja imaamien salamurhat, uskon
levittäminen väkivallan uhalla ovat alusta alkaen kuuluneet
siihen keinovalikoimaan, jolla Islamiin kietoutuneita
poliittisia erimielisyyksiä on ratkottu niin liikkeen sisällä
kuin suhteessa ulkopuolisiinkin. Kaikki mikä on sallittua
Muhammedille on sallittua hänen seuraajilleen. Väkivalta ja
terrorismi ovat olleet sallittuja Muhammedille. Emme lue
uutisista hindulaisesta tai buddhalaisesta terrorismista. Miksi
siis jatkuvasti luemme ja kuulemme juuri islamilaisesta
terrorismista. Olkoonkin, että media näistä ääri-ilmiöistä
uutisoidessaan antaa samalla muslimeista liian yksipuolisen
kuvan, joka ei tee oikeutta muslimeille yleensä. Islamin omissa
perusopetuksissa on kuitenkin jotain mikä tarjoaa kasvupohjan
väkivaltaisille mielenilmauksille tavalla, jota on vaikea, ellei
peräti mahdoton, löytää muista uskonnoista.
Kuten tunnettua, myös kristinuskon
historia sisältää väkivaltaa ja toisinuskovien alistamista
miekalla. Silti on muistettava, että väkivaltaisuus Islamissa on
täysin johdonmukainen uskonnon perustajan elämän kanssa. Islamin
väkivaltaisuus on perusteltavissa sen perustajan oman elämän
valossa. Kristinuskon puitteissa toteutettu väkivalta uskon
levittämiseksi ja puolustamiseksi ei saa mitään tukea
kristinuskon perustajan, Jeesuksen, elämästä tai opetuksista.
Päinvastoin: ”Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka
miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt. 26:52) ja
”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun
kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani
olisivat taistelleet…” (Joh. 18:36).” Islamin valtakunta sen
sijaan on tästä maailmasta. Siksi sen palvelijat taistelevat.
Ajatus rauhanomaisesta Islamista
asuu monien tavallisten muslimien omassa sydämessä ja
toivottavasti tämä pyrkimys saa tulevaisuudessa tilaa Islamin tulkinnassa. Se kuitenkin
edellyttää kriittistä suhtautumista Koraanin ja profeetan sunnan
väkivaltamyönteisyyteen.
Eräät lehdet, alun perin kuvat
julkaissut Jyllands Posten muiden muassa ovatkin jo pyytäneet
kuvien julkaisemista anteeksi. Samanlaista anteeksipyyntöä olisi
aikanaan sopinut odottaa tahoilta, jotka sponsoroivat vaikkapa
Elisabeth Olsonin Jeesusta häpäisevän valokuvanäyttelyn.
Ongelmallista on kuitenkin se, että
eurooppalaiset lehdet ovat väkivaltauhkausten edessä taipuneet
anteeksipyyntöön. Ääri-islamistit ja jihadistit saivat tahtonsa
lävitse uhkailemalla. Väkivallalla painostaminen siis toimii?
Islamilaisilla ryhmillä on vielä paljon opeteltavaa mitä tulee
rauhanomaisiin mielenilmauksiin. Arlan boikotti oli hyvä
esimerkki järeästä, mutta rauhanomaisesta protestista, joka
eurooppalaistenkin olisi ollut helppo ymmärtää. Lippujen ja
kirjojen polttaminen sen sijaan muistuttaa liikaa Euroopan
lähimenneisyydestä - natsien valtaannoususta.
Lopuksi
Raamatun valossa Muhammedia ei voida
pitää oikeana Jumalan profeettana. Silti meidän kristittyinä
tulee pyrkiä elämää rauhassa kaikkien kanssa, niin pitkälle kuin
se meistä riippuu (Room. 12:18). Kristityn tulee siksi välttää
loukkaamasta toisten ihmisten uskonnollisia arvoja siinä missä
hän toivoisi kunnioitusta omilleen. Pääministeri Vanhanen sanoi
hyvin: "Jumalaa ei pidä pilkata...Me emme itse siedä
jumalanpilkkaa. Saman periaatteen pitää koskea myös muita
uskontoja"
(HS040206), Jos haluamme evankelioida
muslimeita, meidän ei pidä tietoisesti loukata Islamin arvoja
niin pitkälle, kuin se ei merkitse kompromissia kristillisen ja
raamatullisen totuuden kanssa.
Ei riitä, että
kristittyinä ajamme Kristuksen asiaa. Meidän on ajettava sitä
Kristuksen tavalla.
