TERVEEN PAPERIT
 Pasi Turunen

Tarja Jussila on reilu kolmekymppinen pirteä perheenäiti Pohjois-Pohjanmaalta. Perheeseen kuuluu aviomies Pasi ja tyttäret Nora ja Reeta. Lapsuudesta asti Tarjan omaa elämää varjostivat vaikeat sairaudet. Elokuussa 2002 tapahtui merkittävä käänne, kun Herra Jeesus kosketti Tarjan elämää yllättävällä ja dramaattisella tavalla. Tämä kirjoitus perustuu Tarja Jussilan kanssa vuonna 2002 tekemääni radiohaastatteluun. 

Tarja sanoo ennen olleensa eräitä paikkakuntansa ja koulunsa hurjimpia nuoria. ”Normaaliviikonloppuina” ryypättiin, kännättiin, potkittiin mummoja ja hajoiteltiin paikkoja.

     – Minulla oli niin paha olla. Ei ollut ketään, joka olisi minua kuunnellut. Mielessä pyöri jo itsemurhakin, Tarja kertoo. – Sitten aloin kulkea seurakunnan porukoissa ja sain joitakin ystäviä.

Posiolla pääsiäisleirillä Jeesus otti Tarjan kiinni. ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi”, laulettiin leirillä. Silloin jotain naksahti Tarjan sydämessä.

     – Yhtäkkiä tajusin, että Jeesus on ihan totta ja rakastaa minuakin! Salin etuosassa ollut risti näytti erityisen kirkkaalta ja minulle tuli todella hyvä olo. Koin Jumalan olevan lähellä. Mustat vaatteet, niittivyöt, viina ja liimanhaistelut jäivät pois kertaheitolla.

Sairastelua lapsesta asti

Jo seitsemänvuotiaana Tarjalta löydettiin aivokasvain. Se leikattiin, mutta lääkärit antoivat vain pari viikkoa elinaikaa. Tarja säilyi hengissä ihmeen kautta.

Tarjalla on ollut laktoosi-intoleranssi pienestä asti, ja silmälasitkin melko kauan. Nämä tosin olivat kaikkein vähäpätöisimpiä vaivoja muun rinnalla.

Tarjalle kehittyi vakava sidekudosreuma. Kesti vuosia, ennen kuin lääkärit löysivät syyn jatkuviin kipuihin. Niveliä ja päätä särki jatkuvasti ja kovaa. Kipulääkkeiden päälle oli toisinaan otettava kortisonia. Erilaisten vaivojen vuoksi oli pahimpina päivinä syötävä 12-15 pilleriä päivässä.

     – Suuni oli täynnä haavaumia ja silmäpohjiin ilmaantui reuman vuoksi muutoksia. Näkökentässäni oli sokeita pisteitä. Runsaan lääkityksen sekä reuman vuoksi ruokatorven sulkijalihas surkastui. Aina kun söin vähänkin enemmän, sain kovia vatsakipuja, ja parin tunnin ajan kaikki ruoka nousi takaisin suuhun, Tarja kuvailee sairauksien runtelemaa elämäänsä. – Oli aikoja, jolloin en kuukausiin voinut syödä mitään muuta kuin viiliä ja vaaleaa leipää.

Noin viisi vuotta sitten Tarja sairastui aivokalvontulehdukseen. Hän joutui sairaalaan. Tutkimuksissa havaittiin myös aivokasvaimen uusiutuneen. Tarja toipui aivokalvontulehduksesta, mutta menetti taudin seurauksena lähimuistinsa.

– Jos vaikka jätin rahapussin keittiön pöydälle ja menin makuuhuoneeseen, en enää muistanut minne olin rahapussin jättänyt. Joka ikinen muistettava asia oli kirjoitettava ylös lappusille: ”Auton avaimet tiskipöydällä!” ”Purkkapussi kaapissa!” ”Puhelin takin taskussa!” Mistään tavallisesta unohtelusta ei ollut kysymys. Mitään ei muistanut ilman lappuja.

Joitakin vuosia sitten Tarjan jatkuvia päänsärkyjä tutkittiin Oulussa. Aivokasvain ja kohonnut aivopaine olisivat edellyttäneet leikkausta. Paineen helpottamiseksi aivoihin olisi pitänyt asettaa suntti, letku, jota myöten ylimääräinen neste olisi päässyt selkärankaa pitkin mahalaukkuun. Vakavan reuman vuoksi minkäänlaiseen leikkaukseen ei voitu ryhtyä.

Kauhea herääminen

Eräänä yönä Tarja heräsi sairaalassa ja huomasi kauhukseen, että hänen kehonsa koko oikea puoli oli täysin tunnoton.

– Se oli järkyttävä herääminen, Tarja muistelee. – Makasin terveellä kyljelläni ja sain vaivoin kutsuttua hoitajan paikalle. Vietin viikkoja pyörätuolissa, ja hoitajien oli käänneltävä minua vuoteessa.

Kuukausia kestäneen kuntoutuksen seurauksena Tarja pystyi lopulta kävelemään omin avuin. Ulkopuoliset olisivat sen jälkeen tuskin voineet aavistaa tilanteen vakavuutta ja vaikeutta.

– Onnuin oikealle puolelle. En tuntenut oikeaa jalkaa allani. Kättäni en kyennyt kohottamaan lainkaan. Koko oikea puoli jäi tunnottomaksi. Noustessani seisomaan minun oli ensin kauan mietittävä, kuinka paljon jalkani kestää ottaa vastaan painoa. Yritin aluksi olla töissä kaupan kassalla. Joskus kävi niin, että kassalta noustessani romahdin hyllyjen väliin, koska en tuntenut jalkaa allani. Kotona astiat eivät pysyneet käsissä.

”Minä olen Herra, sinun Parantajasi”

Tarja sai kuulla Uusi Elämä -lehden ja Jyväskylän Vapaakirkon kokouksesta, jonne oli kutsuttu nigerialaissyntyinen yhdysvaltalaisjulistaja Charles Ndifon. Tarja ei tuntenut Ndifonia entuudestaan. Internetistä hän oli saanut selville, että Jumala kuulemma käytti häntä sairaiden parantumisessa.

     – Halusin tietysti kokeilla, josko minäkin voisin parantua. Mutta en tietenkään uskonut, että voisin parantua kokonaan. Jos edes tämä päänsärky lähtisi, Tarja kertoo ajatelleensa.

Tarja ja hänen miehensä menivät Jyväskylän kokoukseen ja istuivat aluksi kuuntelemassa raamattutuntia. Tilaisuuden edetessä toiseen osaan Ndifon sai Hengessä tiedon sanat siitä, että salissa oli henkilö, joka oli joitakin aikoja sitten halvaantunut. Nyt Jumala parantaisi kokonaan.

     – Juuri samalla hetkellä tunsin lämpimän aallon kädessäni ja jalassani. Tunto alkoi palautua. Hetken päästä huomasin, että käteni toimii.

Hieman myöhemmin Ndifon sanoi, että Jumala parantaisi henkilön, jolla on aivokasvain.

     – Sillä hetkellä tunsin päässäni oikealla puolella lämpimän aallon, Tarja muistelee. – Siihen loppui päänsärky kuin seinään. Ilman kipua olo tuntui jotenkin epätodelliselta. Jossain vaiheessa huomasin säryn väistyneen myös nivelistä ja vatsassani kuumotti.

Kun ihmisiä pyydettiin eteen kertomaan siitä, mitä Herra oli heille tehnyt, meni Tarjakin muiden joukossa kertomaan kokemistaan ihmeistä.

     – Jätin silmälasini miehelleni siltä varalta, että minua alkaisi itkettää, ja lavalla ei olisi minne lasit voisi laittaa. Kun palasin paikalleni pyysin silmälaseja takaisin. ”No, tarvitsetko sinä niitä,” mieheni kysäisi. Katsahdin ympärilleni ja huomasin näkeväni kaiken tarkasti ilman laseja.

Terveen paperit

Tarja pääsi Jyväskylän kokouksesta kotiin myöhään aamuyöllä. Mitä hän teki ensimmäisenä päästyään kotiin?

     – Minä söin! Se oli ihanaa. En muista milloin viimeksi olisin syönyt niin kauheasti ja nauttinut siitä niin paljon, Tarja naurahtaa. – Seuraavana päivänä jatkoin syömistä. Mieheni sanoikin, että nyt pitää laittaa jo jääkaapin ovi lukkoon. Samana yönä nukuin ensimmäistä kertaa kolmeen tai neljään vuoteen ilman unilääkkeitä, joita reumakipujen vuoksi olin joutunut ottamaan siihen saakka. Enää en ole myöskään tarvinnut reumalääkkeitä.

Tarjan oli ollut määrä mennä laboratoriotesteihin juuri Jyväskylän ihmekokouksen alla, mutta jostain syystä hänen aikansa siirrettiin viikonlopun ylitse. Tarkoituksena oli tehdä perusteelliset verikokeet. Niinpä Tarja meni kokeisiin heti maanantaina.

     – Verikokeiden arvot olivat normaalit! Kaikki oli kunnossa. Minua vuosikausia hoitanut reumalääkäri sanoi, ettei hän näe mitään syytä jatkaa lääkitystä. Kaikki refleksini toimivat normaalisti, tunto oli palautunut, liikeradat kunnossa. Pystyin seisomaan aiemmin halvaantuneen jalan varassa aivan normaalisti.

Tarjan lääkärinlausunto sivu 1 ja sivu 2 Huom! Valokopioiden kopioiminen tai levittäminen ilman kirjoittajan tai T. Jussilan lupaa ei ole sallittua.

Seuraavat katkelmat lääkärin lausunnosta antavat kuvan Jumalan ihmeestä Tarjan elämässä:

”... Lapsuudessa operoitu päästä kysta ja todettu lievä hydrokefalus ... kokeissa löytynyt tumavasta-aineita ... kohonneita prolaktiiniarvoja ... vatsakipuja ja päänsärkyjä ... Nyt tilanne on olennaisesti lievittynyt. Päänsärkyjä ja vatsakipuja ei enää ole. Oikean puolen heikkous ja turrutusoireet ovat vähentyneet ja käsi nousee nyt. Silmissä ei todettu vikaa. Oksikloriinia ja särkylääkkeitä ei ole käytössä ... Laboratoriokokeiden osalta todetaan nyt hyvä tilanne ... Kävely on reipasta ja kosketustunnon puutoksia ei löydy ... Reflekseissä ei puolieroja ... Kyykistyminen ja yhdellä alaraajalla seisominen molemmin puolin onnistuvat hyvin ... Useissa suhteissa tilanne nyt parempi. Neurologisten selvitysten perusteella hydrokefalus ei vaadi leikkausta. Oksykloriinin käytöstä on voitu luopua ja laboratorioarvot ovat normalisoituneet. Subjektiivisesti apu tullut rukouspalvelun kautta.”

Tarja kävi tapaamassa myös silmälääkäriään, joka ei aluksi tuntunut millään uskovan, että Tarjan silmät olivat parantuneet.

     – Kerroin aluksi olleeni hengellisessä tilaisuudessa ja että Jumala oli minut parantanut. Hän katsoi minua hiukan kieroon, eikä uskonut. Eihän taittovika voi noin vain parantua. Mutta hänen oli uskottava tarkistettuaan näköni kahdesti. Silmäni olivat täysin kunnossa. Nykyään en tarvitse enää silmälaseja. Myös hämäränäköni, joka oli mennyt reumasairauden vuoksi, on palautunut, eikä näkökentässäni ole enää sokeita pisteitä. Kaikki silmävaivat ovat poissa. Silmänpohjista ei löydetty enää muutoksia.

Tavallista elämää – pitkästä aikaa

Tarja Jussilalla on hymy nykyään herkässä. Puhelimessa hän naurahtaa usein iloisesti. On ihmeellistä jälleen kerran elää tavallista elämää.

     – Nyt pystyn itse pudistelemaan matot, nostamaan perunakattilan liedeltä, pesemään ikkunat ja pitämään käsiä ylhäällä, Tarja iloitsee. – Tavalliselle ihmiselle nämä ovat normaaleja toimintoja, mutta minä en vuosikausiin pystynyt tällaiseen.

Tarjan parantuminen on koskettanut hänen lähipiiriään. Hänen veljensä kuuli Tarjan parantumisesta ja tuli pian uskoon.

Tarja on rohkeasti kertonut julkisuudessa kokemastaan ihmeestä. Hän haluaa antaa siitä kaiken kunnian Jeesukselle. Hän aikoo palata työelämään niin pian kuin mahdollista. Sitä ennen hän haluaa kertoa kaikille ihmisille, mitä Jumala on ja kuinka hyvä Hän on. Hän oli myös mukana seurakunnan yökahvilatoiminnassa jonkin aikaa. Nuoret olivat innoissaan Tarjan parantumisesta. Joku on sen seurauksena tullut uskoonkin. Sittemmin hän aloitti opiskelut käden työn taitajaksi ja valmistuu pian artesaaniksi. 

     – Seurakuntamme nuoret sanoivat aluksi: Vau! Eräs totesi, että nyt hän tietää Jumalan olevan todellinen. Jeesus on todellakin kuollut meidän syntiemme ja sairauksiemme puolesta ristillä.

(c) 2005 USKON PUOLESTA / Pasi Turunen
www.patmos.fi/uskonpuolesta