VÄINÄMÖISEN PALUU - 
Shamanismin uusi nousu suomeen
Pasi Turunen

"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan..."

Nämä sanat löytyvät Kalevalasta, runosta "Väinämöisen lähtö". Se liittyy laajemmassa yhteydessä kokonaisuuteen, jossa "neitseellisesti" syntynyt Marjatan poika on kastettu "Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vaalijaksi." Poika kuvataan myös tähtien, kuun ja auringon luojaksi. Marjatan pojan tultua Väinämöinen joutuu lähtemään Suomesta.

Kalevala kuvailee näissä katkelmissa luultavasti sitä osaa Suomen historiasta, jossa maatamme kauan hallinnut shamanismi joutuu väistymään kristinuskon tieltä.

Kun evankeliumi tuotiin Suomeen, se ei välttämättä saanut sijaa kaikkien sydämissä. Kuitenkin se syrjäytti suomalaisten muinaisen okkultistisen uskon, shamanismin, yhteiskunnassa ainakin ulkonaisesti .

SUKUPOLVEN HUONEKUNTA

"Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle." (Mt.12:43-45)

Jeesuksen sanoja soveltaen näyttäisi siltä, että kulloistakin sukupolvea hallitsee henkivalta, joka lyö leimansa aikaan, jossa se vaikuttaa. Tämä "ajan henki" joutuu väistymään Jeesuksen tieltä, kun hengellinen herääminen Jumalan antamana etsikkoaikana tulee sukupolven kohdalle. Syntyy voimakas hengellinen liikehdintä, jonka seurauksena ihmiset alkavat tehdä parannusta. Tapahtuu jonkinlaista arvojen ja moraalin uudistumista

Ellei Jeesus uudestisyntymisen kautta saa hallintaan ihmisten sisintä (Joh.3:3;14:23) sen jälkeen kun "sukupolven huone" on herätyksen seurauksena "lakaistu ja kaunistettu'' jää huone tyhjäksi. Lopulta vanha asukas palaa mukanaan seitsemän itseänsä pahempaa, ja niin kuin käy yksilöihmiselle, niin käy myös sukupolvelle: Viimeinen tulee ensimmäistä pahemmaksi (Mt.12:45;2.Pt.2:20-22).

Suomi on tullut historiansa siihen vaiheeseen, jolloin Väinämöisen edustama shamanismin saastainen henki on Kalevalassa lausutun ennustuksen mukaisesti palaamassa. Mukana sillä on seitsemän itseänsä pahempaa. Siitä kertoo 90-luvun alun jälkeen tapahtunut massiivinen kiinnostuksen lisääntyminen kaikkea okkultistista kohtaan. Eikä pidä unohtaa myöskään Hyvinkään raakaa paloittelusurmaa, jonka kytkökset saatananpalvontaan eivät jääneet huomaamatta.  

SHAMANISMIN UUSI MAIHINNOUSU

Monet suomalaiset etsivät apua henkiseen tyhjyyteensä shamanismista. Inarin Kristillisessä Kansanopistossa saattoi aikanaan käydä shamaanikursseilla, jotka oli kustannettu osaksi valtion varoilla. Opiskelijoita, lääkäreitä, suurliikkeiden toimitusjohtajia ja taiteilijoita perehdytettiin erilaisiin shamanistisiin ekstaasi-, transsi- ja rumputekniikoihin. Voidaan sanoa, että "raskas työ vaatii shamanistiset huvit". Shamanismia markkinoidaan jännittävänä ja rentouttavana harrastuksena.

Yliopistomaailma järjestää shamanismista kertovia luentoja ja sekä seminaareja, joissa professorit yhdessä modernien shamaanien kanssa kertovat tästä ikivanhasta okkultismista. Shamanismi on kansanperinnettä ja antropologiaa. Tiedettä, josta voi väitellä. Mitä pahaa siinä siis voisi olla? 

"VELHO-OOPPERASTA MILJOONAPOTTI YLLÄKSELLE" otsikoi Ilta-lehti (300893). Shamanismi on tuottoisaa. Velhonniemenrantaan rakennettu katsomo oli loppuunmyyty jokaisena viitenä iltana. Shamanististen teemojen ympärille rakennettu ooppera kiinnos­ti. Jokaisena iltana järjestettiin Ylläksen auditoriossa myöhään yöhön kestävä aito shamaani-istunto halukkaille, jossa kansa johdateltiin noitarumpujen rytmien saattelemana "matkoille".

Kemin, Keminmaan, Tornion sekä Haaparannan kunnat järjes­tivät viime kesänä taidetapahtuman: Meri-Lapin shamaanikesän. Tapahtuma esitteli mm. shamanismista virikkeitä saanutta kuvataidetta. Mutta "kiinnostavin kokonaisuus ovat unkarilais­syntyinen Våly Såndorin maan ja tervan tuoksuiset 'pakana­alttarit' Kemin historiallisessa museossa." kommentoi Helsingin Sanomat (100793) Kävijät saattoivat lisäksi osallistua nykyshamanistisiin tanssikursseihin. 

Tarjolla oli myös Michael Harnerin kirja Shamaanin Tie, joka on käsikirja nykyshamanismin rummutusmatkoille. Harner opettaa kirjassaan lukijaa erilaisten harjoitusten kautta lähtemään "matkoille" aliseen, voimahenkien ja vainajien maailmaan. Matkoista yliseen, taivaalliseen jumalien maailmaan, hän ei puhu. Shamaaniksi aikovan on siis tyydyttävä seurustelemaan kuolleiden kanssa.

"Kunnat ovat rahoittaneet kesäkuussa alkanutta ja syys-kuun lopulle asti jatkuvaa shamaanikesää 400 000 markalla. Yhtenä rahoittajana on myös Pohjoismainen Kulttuurirahasto", kerrottiin Helsingin Sanomissa (220893). Shamanismista on tullut suomalaisten verorahoilla tuettua kulttuuria ja taidetta. Mitä pahaa siinä voisi olla? Kaiken lisäksi, sehän tuo kunnille rahaa: "Uuden shamaanin löytäminen on elintärkeää koko yhteisön taloudelle ja henkiselle elämälle", sanottiin taidetapahtuman esitteessä.

Väinämöinen on palannut! Mikä vain käy kunhan se ei viittaa Raamattuun. 

VÄINÄMÖISEN TODELLISET KASVOT

"Shamaani 'lankeaa loveen', ekstaasiin tai transsiin, jotta hän voi neuvotella henkien kanssa." todettiin Helsingin Sano­missa 10.7.1993. Meri-Lapin kunnat olivat siis ajamassa suoma­laisia suoraan henkien syliin.

Kuinka tällainen on mahdollista kristillisyyden kyllästämässä Suomessa?

Vastaus löytyy äsken mainitusta artikkelista. Keminmaan kunnanvaltuustossa nimittäin äänestettiin asiasta: "Valtuusto äänesti, onko Shamaanikesän tukeminen epäkristillistä. Ei ole. Äänin 29-4, kaksi tyhjää." (HS100793).

Raamattu (johon kristinusko muistaakseni perustuu) sanoo yksiselitteisesti noituudesta ja epäjumalanpalvelemisesta, että "ne, jotka semmoista harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa." (Gal.5:19-21). Noituutta tarkoittava sana uuden testamentin kreikassa on farmakeia, joka viittaa huumaavien aineiden kanssa harjoitettavaan okkultiikkaan. Erilaisilla psykedeelisillä aineilla on keskeinen paikkansa ikivanhassa shamanismissa. Raamatun näkökulmasta ero uusshamanismin ja vanhojen kulttuurien shamanismin välillä on olematon. Valkoinen magia ei ole mustaa kristillisempää.

"Montako opetuslasta Jeesuksella oli?" kysyi Jukka-Pekka Palo muinoin juontamassaan tv-tietokilpakisassa. "Seitsemän!" kajahti vastaus synnyttäen melko hilpeän tunnelman. Meni Aleksis Kivi ja Raamattu sekaisin.

Tälläkö tasolla on suomalaisten raamatuntuntemus? Sitä heijastelee Keminmaan valtuuston äänestystulos.

Kirjassa Shamaanin Tie Michael Harner kertoo ensi kosketuksestaan shamanismiin. Hän etsi shamanistista tietoa erään etelä-Amerikkalaisen intiaaniheimon parista. Juotuaan jotain huumaavaa hän alkaa nähdä (harha)näkyjä. Hänelle paljastui, kuinka oudot, mustat käärmemäiset olennot olivat pudonneet tai tulleet avaruudesta pakoon taivaalla lymyävää vihollista. Nuo henget olivat sittemmin piiloutuneet maan eri elämänmuotojen sisään kuten kasveihin, eläimiin ja ihmisiin. He halusivat asua ihmisten ruumiissa. Nämä käärmeolennot, jotka paljastivat Harnerille tämän valtaisan salatiedon asustivat jossain hänen pääkoppansa takaosissa.

Harner hämmästelee sitä, miten hän saattoi shamanistisessa ekstaasissa nähdä samoja asioita, kuin apostoli Johannes Patmos-saarella (I1m.12:7-9). Kuinka siis hänen kokemuksensa voisi olla lähtöisin mistään pahasta?

Harnerin tragedia piilee siinä, että hän ei huomaa olennaista eroa omansa ja apostoli Johanneksen kokemuksen välillä: Harner sai omien sanojensa mukaan näkynsä noilta "käärmeolen­noilta", Johannes ei. Johanneksen ilmestys tuli Jeesukselta (Ilm.l:l). Apostoli ei väittänyt, kuten Harner, että samaiset olennot, jotka hän näki heitettävän taivaasta alas, asuivat hänessä. Herra Jeesus näytti Johannekselle noiden olentojen todellisen identiteetin: "...se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa."

(Ilm.12:9). Näiden olentojen Harner väittää puhuneen itselleen ja asuvan hänessä.

POHJOISEN PAPIT VASTUSTAVAT SHAMANISMIA

"VÄKIJOUKKO VASTUSTI SHAMANISMIA - Haaparannalla syytettiin taidetapahtumaa pakanuuden lietsonnasta." (HS220893) Satoja ihmisiä oli kokoontunut Haaparannan torille osoittamaan miel­tään kristinuskon puolesta. Mukana oli myös omalla kustannuk­sella paikalle matkustanut Viktor Klimenko.

"Saatana on pukeutunut kulttuurin kaapuun", luki Ilta-Sanomissa (150793). "Shamanismi on saatanan oppi ja on kauhistuttavaa, että siihen annetaan veromarkkoja", totesi Haaparannan rovastikun­tapappi Veikko Määttä Dagen-lehdessä (100793). Myös Uusi Tie -lehden päätoimittaja Seppo Väisänen otti asiaan kantaa lehtensä pääkirjoituksessa (110893)

Raamattua uskovat ymmärtävät, ettei shamanismilla ja kristinuskolla ole mitään yhteyttä toisiinsa (2.Kr.6:14-18)

MERKITSEEKÖ SUVAITSEVAISUUS KAIKEN HYVÄKSYMISTÄ?

Kun joku opiskelija, lääkäri, tai liikemies rentoutuu noitarummun kumussa ja etsii  ratkaisuja elämän ongelmatilanteisiin vainajien hengiltä, hän on sivistynyt ja suvaitsevainen ihminen.

Joku Harnerin kaltainen oppinut luennoi ja kirjoittaa kokemuksistaan, joita hän on hankkinut mahdollisesti huumaavien aineiden alaisena. Ehkä hän kuvailee osallistumistaan shamanistisiin uhrimenoihin, joissa on syöty vaikkapa raakaa poronmaksaa (kuten eräs suomalainen shamaanitutkija) tai muuta sen kaltaista. Hän on älykkö ja tieteilijä; antropologi ja tutkija. Joku toinen kiertää ympäri maailmaa hakkaamassa kiviin "päättymätöntä viivaa", tai "lankeaa loveen" saadakseen harhanäyissä innoitusta maalauksiinsa. Hän on taiteilija. He kaikki ovat suvaitsevaisia ihmisiä.

Kun joku pappi tai kristityksi itseään kutsuva, joka ei rummuttele itseään transsiin, ei matkusta henkien ja vainajien luo saarnojen aiheita hakemaan, eikä istu "pyhän savun" hajussa sanoo: "Shamanismi on perkeleestä!" on hän suvaitsematon ja rakkaudeton ihminen. Kulttuurin, tieteen, taiteen ja kansanperinteen vihaaja.

PELASTAAKO UUSI SHAMAANI TALOUDEN?

"Uuden shamaanin löytäminen on elintärkeää koko yhteisör taloudelle..." sanottiin kuntien esitteessä.

Gary North toteaa artikkelissa Magic, Envy, and Economic Underdevelopment (Magia, Kateus ja taloudellinen alikehittyneisyys, Journal of Christian Reconstruction, Winter 1974, Vol I, No.2, ss.149-161) sosiologi Helmut Shoeckin perusteelliseen tutkimukseen perustuen, että noituus ja kateus ovat talouden ja kulttuurin rappeutumiseen merkittävällä tavalla vaikuttavia tekijöitä. Monet kehitysmaat ovat niihin kanavoidusta massiivisesta rahallisesta tuesta huolimatta edelleen alikehittyneitä. Useissa niistä yhteisöä hallitsevat voimakkaasti juuri äsken mainitut kaksi tekijää. Myös ekonomisti P.T.Bauer on pannut merkille okkultismin negatiivisen vaikutuksen taloudelliseen kehitykseen.

Yleisen taloudellisen kasvun käsite on toiminut tehokkaasti juutalaisuuden ja kristinuskon vaikutuspiirissä. Molemmissa on näet opetettu, että kateus ja noituus ovat syntiä. Niitä vastaan on saarnattu.

Gary North toteaakin: "Talouden näkökulmasta käsin meille on jo nyt teollistuneissa yhteiskunnissa levinnyt laajalle kateuden filosofia. Jos magia tuodaan uudelleen länteen on kulttuurin rappeutuminen taattu." (s.160)

Meidän suomalaisten "kansallissyntinä" on kateus. Pitkällä tähtäimellä shamanismi tuskin tuottaa mitään kestävää. Kasino­peliaikakauden laskuhumalassa on tartuttu shamanismiin viimeisenä epätoivoisena yrityksenä saada lyhyessä ajassa merkittävää taloudellista voittoa.

PELASTUKSEN TIE

Rajusti yksinkertaistettuna on shamanistinen maailmankuva seuraavanlainen: Aikojen alussa olivat kolme maailmaa - taivas (ylinen), maa ja alamaailma (alinen) - yhtä. Kommunikaatio maailmoiden välillä oli esteetöntä, kunnes jokin rikkoi tämän yhteyden. Ihmisten asuttama maa on nyt erossa ylisestä (juma­lien maailma) ja alisesta (vainajien ja henkien maailma). Shamaani tuntee salaisuudet, joiden avulla tunkeutuminen maailmasta toiseen on mahdollista.

Tällaisena shamanistinen maailmankuva heijastelee, tosin kaukaisesti ja vääristyneenä, Raamatun alkukertomusta: Ihminen eli sopusoinnussa ympäristönsä kanssa sekä yhteydessä Jumalaan ja taivaaseen. Mutta syntiinlankeemus rikkoi tämän yhteyden.

Shamanismi on yksi ihmisen monista yritelmistä (todennä­köisesti vanhin) tavoittaa tuo kadotettu yhteys omin ponnis­tuksin. Salatiedon ja erilaisten tekniikoiden avulla shamaani voi nousta jumalien maailmaan tai laskeutua vainajien pariin.

Raamattu kertoo toisenlaisesta, yksinkertaisemmasta tiestä.

Pelastus ei ole ihmisen omien yritysten tulos, vaan Jumalan ilmainen lahja. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ottaa Hänet elämäänsä Herraksi ja Pelastajaksi saa kokea kauan kadotettuna olleen yhteyden ainoaan todel­liseen ja elävään Jumalaan.

Paavali ilmaisee asian hieman "shamanistisesti" roomalaiskirjeessään: "Se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: 'Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?' se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: 'Kuka astuu alas syvyyteen?' se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? 'Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi'; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut ... Sillä 'jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu'." (Rm.10:6-10,13)

Jeesus on ainoa kestävä lääke ihmisen sydämen tyhjyyteen ja hengelliseen nälkään. 

 

USKON PUOLESTA
www.patmos.fi/uskonpuolesta