KRISTILLISTÄ YMPÄRISTÖAKTIVISMIA VAALIEN ALLA
Pasi Turunen

”… tullut on aika tuomita kuolleet …
ja turmella ne, jotka maan turmelevat."
(Ilm. 11:18)

On eduskuntavaalien aika. Erääksi merkittäväksi vaaliteemaksi näyttää nousseen ilmastonmuutos ja ympäristöasiat. Vihreät ja vasemmisto ovat etunenässä läh-teneet liikkeelle näillä teemoilla. Keskustelun keskiöön on nousemassa muun muassa ns. puhtaat energiamuodot: Olisiko jo aika siirtyä pois kivihiili- ja öljy-pohjaisista energiaratkaisuista ja panostaa kunnolla puhtaampiin energiamuo-toihin, kuten turve- ja ydinvoimaan? Vaikka, kuten joku jossain kommentoi, ei viimeksi mainittukaan ole niin puhdasta kuin usein annetaan ymmärtää. Ydinjäte säilyy maaperässä tuhansia vuosia, ja siksi loppusijoituspaikan suhteen onkin oltava tarkkana.

Ilmastonlämpenemistä pidetään tällä hetkellä monella taholla yhtenä merkittävim-pänä ihmisen aiheuttaman ongelmana maapallolla. Brittitutkijat ennakoivatkin siitä johtuen, että vuodesta 2007 muodostuu kaikkien aikojen lämpimin vuosi koko maapallolla. Yksi suurimmista globaaleista uhkakuvista terrorismin ohella ovat ns. ympäristöuhkat. Joskus mennä vuosina pohdittiin sitäkin pitäisikö vainajilta ennen hautaamista irrottaa elohopeaa sisältävät amalgaamipaikat. Sehän on ympäristö-myrkky.

Kannatan vastuullisuutta ympäristön suhteen, vaikka en itse ehkä olekaan mikään vihreän aatteen perikuva. Kierrätys, joka nykynuorisolle on luonteva osa arki-päivää, saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Minun on vaikea tajuta mikä mie-lekkyys on esimerkiksi siinä, että pikaruokaravintolassa asiakkaan on pysäh-dyttävä lähtiessä lajittelemaan roskansa. Eikö siinä mene koko pikaruoka-ravintolan ajatus päälaelleen – nopeasti sisään, nopeasti ulos. Mutta periaat-teessa siis kannatan. Vaikka en aina ymmärräkään.

Ympäristöintoilun suurena vaarana näen kuitenkin ilmiön, jolle olen antanut nimeksi ”vihreä farisealaisuus”. Tämä ei ole puoluepoliittinen piikki, vaan yleis-huomio. Olemme enemmän huolissamme ympäristörikoksista kuin vaikkapa avio-rikoksista. Ihmissuhdesikailut ovat yksityisasioita, mutta se mihin laitan käytetyt patterit eivät. Olemme enemmän huolissamme siitä minkälaisen planeetan jätäm-me lapsillemme perinnöksi, kuin siitä minkälaisia lapsia jätämme jälkeemme. Meitä kiinnostaa enemmän kasvihuonepäästöjen rajoittaminen, kuin puuttuminen siihen mitä ihmiset päästävät suustansa. Merikilpikonnan munia pitää suojella, mutta lapsia saa tappaa äitinsä kohtuun. Moderni materialistinen ihminen pystyy käsit-telemään talousjätteensä, muttei moraalista jätettään. Kannamme roskat ulos talosta, mutta emme sydämestä.

Nykyihminen ajattelee, että se mikä saastuttaa on ulkopuolella. Kunhan vain kiinnitetään enemmän huomiota ulkonaiseen puhtauteen tulee maailmasta parempi paikka elää. Meidän suurin huolemme on ”epäpuhtaat ja pesemättömät kädet” (Mark. 7:2-6). Laadimme ”ihmisten perinnäissääntöjä”, ympäristödirektiivejä, joi-den rikkomisesta seuraa, jos ei aina sakkoja tai vankeutta, niin vähintään yhtei-sön syvää paheksuntaa. ”Voi kauhistus sentään! Heitätkö sinä patterit ihan tavallisen roskan joukkoon?” Ja siinä sivussa hylkäämme Jumalan käskyn (Mark. 7:9).

Jeesuksen mukaan vaarallisin saastutus lähtee ihmisen sisimmästä: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen” (Mark. 7:21-23).

Maan saastuminen ja turmeleminen on teema, joka tunnetaan jo Raamatussa. Moderni materialistinen ihminen ei kuitenkaan enää näe yhteyttä, joka Raamatun mukaan vallitsee hänen moraalisten valintojensa ja ympäristön välillä. En tarkoita pelkästään sitä, että teollistuminen ja metsienhakkuu, jotka vahingoittavat luon-toa, johtuvat pohjimmiltaan ihmisen ahneudesta ja voitontavoittelusta. Jumalan sanan mukaan ihmisen synnit aiheuttavat mullistuksia koko luomakunnassa. Mo-derni ihminen on hukannut kykynsä tiedostaa tekojensa vaikutusta luontoon hengellisten lainalaisuuksien valossa. Kun Ilmestyskirja puhuu maan turmelemi-sesta, ei kysymys ensisijassa ole ympäristömyrkyistä ja energiamuodoista, vaan siitä miten ihmiset elävät suhteessa Jumalan ilmoitettuun tahtoon. Paavali sanoo koko luomakunnan lopun aikoina huokailevan kuin synnytystuskissa. Ihmisen synti aiheuttaa vahinkoa luonnolle sielläkin missä ei ole kivihiilivoimaloita.

Profeetta Jesaja toteaa Pyhässä Hengessä: ”Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asuk-kaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet ian-kaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsi-vät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.”  (Jes. 24:4-6).  Mooses varoitti israelilaisia ja kehotti heitä kiinnittämään huomiota elämäänsä luvatussa maassa: ”Noudattakaa siis kaikkia minun käskyjäni ja kaikkia minun säädöksiäni ja pitäkää ne, ettei teitä oksentaisi ulos se maa, johon minä vien teidät asumaan.” (3 Moos. 20:22)

Vihreä liike ei riitä. Tarvitaan raamatullista ympäristöaktivismia, joka muuttaa sydämet.

Työpöytäni ikkunalla on jo yli kymmenen vuotta ollut kolme Reformed Theological Seminaryn mainosta, jotka aikanaan kehystin itselleni talteen. Ne muistuttavat minua itselleni tärkeistä teemoista: Rukous, Raamattu ja evankeliointi. Viimeksi mainitussa mainoksessa on kuva suuresta ihmisjoukosta. Kuvateksti kehottaa: ”Kampanjoi sinäkin maailman uhanalaisimman lajin pelastamiseksi! – Jos vakavis-sasi haluat säilyttää meidän kallisarvoisimman luonnonvaramme, osallistu evankeli-oimistyöhön. Jos kerran on arvokasta taistella valaiden puolesta, kuinka paljoa enemmän ihmissielujen puolesta!”

Älä unohda kierrätystä. Muista viedä käytetyt paristot niille varattuihin keräys-pisteisiin. Mutta ennen kaikkea, älä unohda kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka puhdistaa sydämet synnin saastutuksesta. Varjele luontoa tekemällä parannus synneistäsi. Jokainen meistä on joko osa ongelmaa tai osa ratkaisua. Siispä: Valitse Jeesus!