HOMOPARIEN ADOPTIO-OIKEUDESTA
Osallistuin kauan sitten keskusteluun eräällä ulkomaisella keskustelupalstalla, jossa vastasin oheiseen kysymykseen. Vastausta on hiukan laajennettu ja muokattu alkuperäisestä. 
Pasi Turunen

"Olen kristitty, mutta minua kiinnostaa kysymys siitä uskotteko, että homoseksuaaleille tulisi sallia lasten adoptoiminen ja hedelmöityshoidot. Syy miksi kysyn tätä on seuraava: homoseksuaalisuus on syntiä, mutta me kaikki olemme syntisiä. Voimmeko todella laatia potentiaalisille vanhemmille laillisen kriteerin, joka sanoo: "Sinun TÄYTYY elää poikkeuksellisen jumalista elämää voidaksesi adoptoida lapsia"? Tarkoitan, että miksi asettaa rajoituksia homoseksuaaleille eikä vaikkapa avionrikkojille?"

Hei, kiitos hyvästä kysymyksestä

Viestiisi sisältyy mielestäni eräitä ongelmallisia taustaoletuksia. Mutta ennen kuin käsittelen niitä haluan ensiksi perustella mielipiteeni homoseksuaalien adoptio-oikeudesta ja hedelmöityshoidoista. Suhtaudun kumpaankin asiaan torjuvasti. Seuraavassa perusteluni. 

Näitä kysymyksiä ei voida tarkastella ihmisten yleisen syntisyyden valossa (”me kaikkihan olemme syntisiä”)^[1], sillä se johtaisi kaltevalle pinnalle: Emmehän voi lakata keskustelemasta siitä mikä on oikein ja väärin vain siksi, ettei kukaan ole täydellinen. Ihmisten maailmassa vajavaiset ihmiset joutuvat vetämään rajoja hyvän ja pahan välille: poliisi, joka itsekin on syntinen, joutuu sakottamaan kaahareita; tuomari, joka itsekin on syntinen joutuu tuomitsemaan toisia; opettaja, joka itsekin on syntinen joutuu antamaan kurinpalautusta ja jälki-istuntoa kokeissa luntanneille; äiti, joka itsekin on syntinen, joutuu torumaan lapsiaan kun nämä tekevät pahaa.

Hedelmöityshoidot oli alun perin tarkoitettu lapsettomien avioparien avuksi. Siksi niitä kutsutaan hoidoiksi. Homoparien periaatteellinen ongelma ei ole lapsettomuus tai hedelmättömyys. Mitä heidän kykyynsä lisääntyä tulee ovat he kykeneviä lasten saantiin siinä missä kuka tahansa terve aikuinen ihminen. En usko, että edes homoseksuaalit ovat valmiita väittämään omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan "lääketieteelliseksi ongelmaksi”. Lapsettomat avioparit eivät sen sijaan voi halutessaan saada lapsia luonnollisella tavalla. Ongelma on lääketieteellinen. Homoparien ongelma ei ole lääketieteellinen vaan sukupuoliseen käyttäytymiseen liittyvä. 

Heidän vaatimuksensa eivät siis kuulu hedelmöityshoitoja tarjoavien terveydenhoitopalvelujen piiriin. Ei ole kysymys terveysongelmasta. Siksi on perusteetonta puhua homojen ”oikeudesta” hedelmöityshoitoihin. 

Jos homoseksuaalit haluavat tulla vanhemmiksi on vain reilua edellyttää heidän menevän naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa ja näin perustaa perhe, kuten kaikkien muidenkin tulisi tehdä. Tätä he eivät halua tehdä seksuaalisen suuntautuneisuutensa vuoksi.

Adoptiossa ei ole kysymys lääketieteellisestä ratkaisusta. Ja muutkin kuin lapsettomat pariskunnat voivat adoptoida lapsia. Lapsella tulisi olla oikeus molempiin vanhempiin.^[2] Siksi en näe mitään syytä miksi homopareille tulisi suoda adoptio-oikeus. Toki heillä on subjektiivisia ja emotionaalisia syitä, mutta ne ovat mielestäni täysin riittämättömiä lapsen edun rinnalla: Jos haluat saada lapsia mene naimisiin ja perusta perhe, niin kuin muutkin tekevät! Määräävänä tekijänä ei kuitenkaan voi olla kysymys aikuisten subjektiivisesta oikeudesta lapseen, kuin lasten objektiivisesta oikeudesta molempiin vanhempiin. Ympäristö, jossa lapsella on sekä isä että äiti on yhä useimmissa tapauksissa lapselle kaikkein paras ja tasapainoisin kasvuympäristö. Se on jopa parempi vaihtoehto kuin yksinhuoltajuus. Eikä tämä millään tavalla kyseenalaista yksinhuoltajan kykyä toimia hyvänä kasvattajana. Yksi tai kaksi äitiä ei voi korvata isän puutetta, ja päinvastoin. 

Toki ymmärrän, että asian ydin on juuri siinä, että homoseksuaalit eivät halua avioitua vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Kuitenkin, hedelmöityshoitojen sekä adoptio-oikeuden vaatiminen siitä syystä, että oman henkilökohtaisen seksuaalisen mieltymyksen tai suuntautuneisuuden (joka ei välttämättä edes ole muuttumaton) takia ei haluta avioitua ja saada lapsia luonnollisella tavalla, on vain jälleen uusi perusteeton vaatimus hankkia itselleen sellaisia oikeuksia, joita muut eivät voi saada. Miksi homoparien pitäisi saada adoptio-oikeus, mutta muuten vain yhdessä asuvien samaa sukupuolta olevien ei? Edes heteroseksuaalit avoparit eivät saa adoptoida lapsia nykyisen lainsäädännön mukaan. Entä jos kaksi yhdessä asuvaa sisarusta haluaisi adoptoida lapsen? Miksi jälleen kerran homoseksuaalit pitäisi asettaa muita parempaan asemaan suomalla etuisuuksia, joita muilla ei ole? Kirjassani ”Homoseksualismi – Rakkautta ja Rajoja” (Kuva ja Sana, 2002) perustelen laajasti miksi koko parisuhdelaki on tässä mielessä yhteiskunnallisesti täysin epäoikeudenmukainen ja vailla hyviä perusteita.

Homoseksuaaleilla on periaatteessa täysin samat oikeudet ja mahdollisuudet sekä mennä naimisiin että hankkia lapsia kuin kenellä tahansa miehellä ja naisella. Kysymys ei ole puuttuvista oikeuksista, vaan poliittisesta kampanjoinnista, joilla kaikin mahdollisin keinoin haetaan yhteiskunnallista hyväksyntää käyttäytymiselle, jota yhteiskunnan silmissä pitkään on pidetty paheksuttavana. Tässä poliittisessa kampanjoinnissa käytetään pelinappuloina nyt myös lapsia.

Itse en epäile homoseksuaalien kykyä toimia vanhempina ja kasvattaa kaikin puolin rehellisiä kansalaisia. En usko, että seksuaalisella suuntautumisella suoranaisesti olisi vaikutusta kykyyn toimia kasvattajana.

Moraaliselta kannalta katsottuna homojen adoptio-oikeus (samoin kuin hedelmöityshoidot) huolestuttaa siksi, että homoparin kasvattaman lapsen käsitys ihmisen seksuaalisuudesta voi vääristyä. En väitä enkä tarkoita sitä, että homoparien lapsista tulisi välttämättä homoseksuaaleja. Sen sijaan lasten moraalinen käsitys siitä mikä seksuaalisuuden alueella on normaalia ja hyväksyttävää vääristyy. Jos sekä sinä että minä jaamme käsityksen homoseksuaalisen käyttäytymisen synnillisyydestä – näin ymmärsin sinun sanovan viestissäsi – silloin en näe mitään syytä ajatella, että homoseksuaalisen käyttäytymisen tulisi saada yhtään lisää sosiaalista hyväksyntää uusien etuoikeuksien muodossa. Pikemminkin meidän tulisi vastustaa vallalla olevaa kehitystä ja osoittaa moraalista paheksuntaa.

Homoseksuaalisuuden kriminalisointiin on tarpeetonta ryhtyä. Mutta varmaa on, että ei ole yhtään hyvää syytä laillistaa lisää erityisvapauksia homoseksuaaleille. Seurauksena olisi vain se, että ihmisten mielissä käsitys homoseksuaalisesta käyttäytymisestä normaalina, moraalisena ja harmittomana elämänmuotona entisestään vahvistuisi. Eikä se ole mitään näistä.

Ongelmalliset alkuoletukset

Kuten aivan alussa viittasin, viestiisi sisältyy eräitä ongelmallisia taustaoletuksia, joihin nyt haluaisin kiinnittää huomiota.

Sinä kirjoitit: "Voimmeko todella laatia potentiaalisille vanhemmille laillisen kriteerin, joka sanoo: 'Sinun TÄYTYY elää poikkeuksellisen jumalista elämää voidaksesi adoptoida lapsia'? Tarkoitan, että miksi asettaa rajoitteita homoseksuaaleille eikä vaikkapa avionrikkojille?"

1) Huomaa, että me emme ole LAATIMASSA mitään kriteerejä. Pikemminkin me yritämme ylläpitää eräitä jo olemassaolevia kriteerejä, joiden on pitkän ihmiskokemuksen valossa havaittu olevan hyväksi niin yhteiskunnalle kuin lapsille itselleen: lapsille on parasta, että heillä on sekä isä että äiti. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin, jotka elävät vakaassa parisuhteessa. Emme me edellytä mitään erityiskriteerien laatimista homoseksuaalien suhteen. Kuten edellä yritin osoittaa HE itse pikemminkin ovat haluamassa uusien kriteerien laatimista tuleville vanhemmille.

2) Olen kanssasi eri mieltä siitä, että edellyttää ihmisiltä moraalista elämää olisi vaatimus "poikkeuksellisen jumalisesta elämästä". Eikö meillä kaikilla ole oikeus odottaa moraalista käyttäytymistä toinen toisiltamme? Olimmepa vanhempia tai emme. Sama vaatimus koskee myös avionrikkomista: Me odotamme ja edellytämme parisuhteessa eläviltä aviollista uskollisuutta. Homoseksuaalinen käyttäytyminen - tapahtuipa se rekisteröidyssä parisuhteessa tai sen ulkopuolella - on kristillisen etiikan ja Raamatun valossa moraalitonta. Siitä pidättäytymistä ei tule pitää sen poikkeuksellisempana jumalisuuden vaatimuksena kuin esiaviollisista tai avioliiton ulkopuolisista suhteista pidättäytymistä.

3) Mitä homojen adoptio-oikeuden "rajoittamiseen" tulee – jos haluamme sitä rajoitukseksi kutsua – on se mielestäni perusteltua (samoin kuin homoavioliittojen torjuminen) sen vuoksi, että sallimalla homoadoption me osoittaisimme hyväksyntää moraalisesti ja fyysisesti vahingolliselle käyttäytymismuodolle.

Ajatus siitä, että jos päädymme rajoittamaan homojen adoptio-oikeutta meidän tulisi samalla johdonmukaisuudella rajoittaa myös heteroseksuaalien oikeutta avioitua on väärin aseteltu ja perustuu väärille alkuoletuksille. Heteroseksuaalisen avioliiton ja rekisteröidyn homosuhteen luonne on täysin erilainen.

Eihän avioliiton solmimisella mitenkään rohkaista tekemään syntiä.  Mies ja nainen eivät solmi avioliittoa sen vuoksi, että sen suomissa puitteissa saisivat tehdä syntiä olemalla uskottomia toisilleen. Asiahan on juuri päinvastoin. Maailman vanhin instituutio, avioliitto, nimenomaan heteroseksuaalisena instituutiona alleviivaa uskollisuutta vastakkaista sukupuolta olevalle puolisolle. Tällä tavoin avioliitto ylläpitää moraalista elämäntapaa, ja kannusta kiinteään yksiavioiseen heteroseksuaaliseen suhteeseen , johon ei kuulu ketään parisuhteen ulkopuolisia tahoja. Avioliittoinstituutioon itseensä on sen omasta luonteesta johtuen tällä tavoin sisäänrakennettuna selkeä moraalinen kannustin avionrikkomista vastaan. 

Niinpä ei ole paikallaan rinnastaa toisiinsa sitä mitä mies ja nainen sellaisenaan moraalisen luonteen omaavassa parisuhteessa, avioliitossa, tulevaisuudessa saattavat tehdä ("potentiaalinen" moraalittomuus) sen kanssa mitä varmuudella tiedämme homoseksuaalien omassa, jo sellaisenaan moraalittoman luonteen omaavassa parisuhteessa varmasti tulevan tekemään (aktuaalinen moraalittomuus). He tulevat elämään sukupuolisesti moraalittomalla ja vahingollisella tavalla. Heteroseksuaalinen avioliitto on oikein. Homosuhde – rekisteröity tai ei – on kaikissa olosuhteissa väärin ja syntiä.

Tietenkään kukaan ei ole epätavallisen kiinnostunut siitä mitä toiset makuuhuoneissaan tekevät, mutta kaikki sen sanomattakin tietävät. Ja vaikkei homosuhteissa olekaan kysymys pelkästään seksistä, kuten ei heterosuhteissakaan, niin puhua homosuhteesta ikään kuin sillä ei olisi yhtään mitään tekemistä seksin kanssa olisi harhaanjohtamista. Kuka tahansa voi vaikkapa SETA:n nettisivuilta katsoa miten homojen etuja ajava järjestö määrittelee homoseksuaalisuuden  ja havaita, että sillä on hyvin vähän tekemistä yhteisten leffailtojen ja kävelyretkien kanssa.

Yhteenvetona

Mistä siis loppujen lopuksi on kysymys? Miksi kristityn – tai kenen hyvänsä – olisi suhtauduttava torjuvasti homojen adoptio-oikeuteen ja hedelmöityshoitoihin? 

Pohjimmiltaan samasta syystä, kuin hänen on suhtauduttava torjuvasti homosuhteiden rekisteröimiseenkin. Molemmissa päämäärä on yksi ja sama: saada homosuhteet näyttämään tavallisilta normaaleilta perheiltä.

Koska homoparisuhteet kristillisen maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan valossa ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallisia ja normaaleja emme voi muuta kuin torjua sellaiset ehdotukset, jotka pyrkivät vääristämään tätä käsitystä. 

Toisaalta lapsen oikeus molempiin vanhempiin ajaa aikuisten adoptio-oikeuden ohitse. Mahdollisuus kasvaa perheessä, jossa on sekä isä että äiti on ihmiskunnan pitkässä historiassa osoittautunut parhaaksi, vaikkakaan ei aina täydelliseksi, kasvuympäristöksi lapselle.

Otan nöyrin mielin palautetta vastaan ja jatkan keskustelua, kunhan palautteen antaja vain keskittyy arvioimaan esittämieni argumenttien pätevyyttä pelkän nimittelyn asemesta.

 

[1] Katso artikkeliani "Synneillä on eroa"
[2] Pidän nykyistä adoptiolainsäädäntöä siinä mielessä epäjohdonmukaisena, että yksinäisellä naisella / miehellä on mahdollisuus adoptioon, mutta esimerkiksi avopareilla ei. Lapsen edun mukaista olisi lähtökohtaisesti huolehtia siitä, että lapsi saa avioliitossa elävät vanhemmat. Siksi adoptio-oikeus tulisi oman näkemykseni mukaan ulottaa yksinomaan aviopareihin. Samasta syystä myös hedelmöityshoitoja ei tulisi antaa yksinäisille naisille, vaan ainoastaan avioliitossa oleville. Mutta tämä  on mielestäni oma keskustelun aiheensa, eikä siihen tässä yhteydessä kannata mennä rönsyilyn välttämiseksi. 

(c) 2004 USKON PUOLESTA / Pasi Turunen
www.patmos.fi/uskonpuolesta