USKON PUOLESTA - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

Samassa luvussa Kolossalaiskirjettä, jossa kuvaillaan miten Jeesuksen välityksellä kaikki tuli olemassa oloon, hänestä käytetään nimitystä luomakunnan "esikoinen". Strongin sanakirjassa annetaan seuraavanlaisia merkityksiä: "the firstborn: a) of man or beast b) of Christ, the first born of all creation."

Miten ymmärrät tämän Kol. 1:15 löytyvän maininnan? Eikö tämä viittaa luotuun? Miten tämä on sopusoinnussa sen asian kanssa että Jeesus on Jumala?

Kiitos Hyvästä Kysymyksestä.

Vuoden -92 käännös sanoo:
"Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt."
Vuoden -38 puolestaan sanoo:
"ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa."

Vuoden -38 käännös on perustellumpi ja tarkempi alkukielen kannalta, koska alkukielessä ei ole jakeen lopussa viittausta syntymiseen ikään kuin johonkin syntymisen tapahtumaan. Kreikkalaisen alkutekstin sanamuoto, menee kirjaimellisesti näin: "joka on näkymättömän Jumalan kuva, kaiken luomakunnan [tai: kaikkien luotujen] esikoinen".

Olennainen kysymys on mitä tarkoitetaan sillä, että Jeesus on "kaiken/koko luomakunnan esikoinen". Esimerkiksi Jehovan todistajien käyttämässä Puhu perustellen -kirjassa tämä selitetään tarkoittavan viittausta Jeesuksen luotuisuuteen. Esikoinen ymmärretään siinä luonnollisessa merkityksessä, jolloin siihen tulee mukaan ajatus syntymisestä tapahtumana ja näin se edellyttää jonkinlaista alkua. Mutta näin ymmärrettynä "luomakunnan esikoinen" pitäisi merkitä sitä, että ensin on luomakunta, jonka esikoinen Jeesus on. Tekstihän ei sano, että Jeesus on vaikkapa Jehovan esikoinen. Meidän perheen esikoinen (jos minulla olisi lapsia) olisi meistä vanhemmista syntynyt. Luomakunnan esikoinen olisi silloin luomakunnasta syntynyt. Näin kuitenkin Kolossalaiskirjeen asiayhteys kääntyisi päälaelleen. Tekstin asiayhteyden mukaanhan Jeesus ei ole luomakunnasta syntynyt vaan koko luomakunta on hänen kauttaan saanut syntynsä, niin kuin seuraavassa jakeessa 16 todetaan. Palaan tuohon tärkeään jakeeseen loppupuolella uudestaan

Paavali käyttää sanaa "proototokos" [esikoinen, ensin syntynyt] eikä "prootoktisis" [ensiksi luotu]. Sanoilla on eroa ja ensin mainitulla on oma merkityksensä seemiläisessä kielenkäytössä.

Sanalla "esikoinen" on Raamatussa erityismerkitys, joka liittyy ajatukseen siitä kenellä perheen lapsista oli hallintaoikeus isän omaisuuteen. Mutta mikä mielenkiintoista ns. esikoisoikeus voitiin siirtää! Se osoittaa, ettei esikoisuus ollut välttämättä vain biologinen termi, joka edellyttää ajatusta siitä, että jollakin on alku. Pikemminkin se oli tekninen termi. Ja tästä seuraavassa lähemmin.

Muistat varmaan kuuluisan kertomuksen, jossa Eesau myy esikoisuuteensa Jaakobille (1 Moos. 25), vaikka Eesau oli esikoinen. Kun katsot mitä Jaakobin antama esikoiselle kuuluva siunaus käytännössä merkitsi sanoo Raamattu näin:

"Niin hän [Eesau] sanoi: 'OIkeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi [pettäjä]. Sillä hän on nyt kahdesti minua pettänyt: e s i k o i s u u t e n i h ä n o n m i n u l t a v i e n y t ja katso hän riisti minulta myös siunauksen.' Ja hän kysyi: 'Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?' Ja Iisak vastasi ja sanoi Eesaulle: 'Katso minä olen a s e t t a n u t h ä n e t s i n u n h e r r a k s e s i ja a n t a n u t k a i k k i hänen veljensä hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä..." (1 Moos. 27:36-37).

Kannattaa lukea koko katkelma jakeista 30-40. Tästä kuitenkin näkee, että esikoisuus merkitsi hallintavaltaa kaikkeen isän omaisuuteen ja sellaisena esikoisasema voitiin menettää tai siirtää. Iisak, isä, asetti poikansa Jaakobin kaiken omaisuutensa "herraksi", hallitsijaksi. Jopa ylitse hänen, joka sanan luonnollisessa ja biologisessa merkityksessä oli esikoinen. Esikoisuus voitiin siirtää tai menettää, eikä se viitannut pelkkään biologiseen asemaan perheessä.

Tästä löytyy muitakin esimerkkejä Raamatussa. Päiviensä lopulla Jaakob siunaa Joosefin pojat, joista Manasse on biologisesti esikoinen ja Efraim on kuopus. Siis Manasselle kuuluu luonnollisen järjestyksen mukainen esikoisasema. Vaan annas olla, Jaakob tekee jotain kuolinvuoteellaan, josta Joosef pahastuu:

"Mutta Israel [Jaakobin uusi nimi] ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen ... Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle. Ja Joosef sanoi isälleen: 'Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.' Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: 'Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi ... " (1 Moos. 48:11-14, 17-19).

Myöhemmin Jeremian profetiassa Efraim, eikä Manasse, mainitaan esikoisena (Jer. 31:9).

Pari esimerkkiä vielä Raamatusta, jotka kannattaa itse lukea. Jumala otti Israelin kansan esikoisekseen (2 Moos. 4:22-23; 19:3-6; 5 Moos. 14:1-2). Vaikka Israel ei ollut ensimmäinen olemassa oleva kansa, siis tavallaan ensiksi syntynyt kansa, siitä tuli esikoinen koska Jumala asetti kansan kaikkien muiden edelle. Tästä myös näkyy, että esikoisuutta voidaan soveltaa sen merkityssisällön vuoksi muihinkin kuin ihmisyksilöihin. Sen ydin ei siis ole syntymisessä tai alkunsa saamisessa, vaan asemassa, joka termiin liittyy. Ei Israelin kansankaan kohdalla esikoisuuteen liittynyt ajatusta kansan luomisesta tai syntymisestä.

Erityisen hyvä kuvaus esikoisuuden sisällöstä ja siirtämisestä löytyy tapaus Ruubenista. Hänhän oli Jaakobin 12 pojasta biologisesti ja kronologisesti ensimmäinen, siis esikoinen. Raamattu selittää esikoisuuden sisältöä näin:

"Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani ja minun miehuuteni ensimmäinen, ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa." (1 Moos. 49:3-4).

Ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa. Mutta Ruuben teki syntiä ja makasi isänsä vaimon kanssa. Tästä johtuen hän menetti esikoisasemansa (ensi sijalla arvossa ja vallassa) kuten 1 Aikakirja 5:1 osoittaa.

Miten tämä kaikki liittyy Kol. 1:15? On johtopäätösten aika. Jeesuksen suhteen on kysymys esikoisuuden kahtalaisesta ulottuvuudesta.

Jeesuksen esikoisasema luomakuntaan nähden tarkoittaa sitä, että Jeesus Jumalan Poikana on Isän omaisuuteen nähden "ensi sijalla arvossa, ensi sijalla vallassa" ja Hänet on asetettu "kaiken herraksi" ja Hänelle on "annettu kaikki" palvelijoiksi. Muistuu mieleen lähetyskäsky: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä". Toisaalla Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Kaikki mikä Isän on minun". Syntymisillä tai kronologioilla ei tässä ole merkitystä, koska Raamatun esimerkkien mukaan se, joka todella oli ensiksi syntynyt ei aina saanut esikoisasemaa, ja esikoisuutta voitiin soveltaa kuvainnollisesti muihinkin kuin lapsiin, esimerkiksi kansakuntiin, kuten Israelin kansan tapauksessa.

Kol. 1:15 merkitys avautuu tätä taustaa vasten, kun muistaa, että alunperin Daavidille (Iisain lapsista nuorin) annettu lupaus puhuu Messiaasta, joka kuninkaaksi kaikkea ylimmäksi asetettuna on Jumalan esikoinen (Psalmi 89:27) kaiken Jumalan luomakunnan hallitsijana . Jeesus on tämä Herra ja Messias (Kristus) (Apt. 2:36), koska hän ihmisyytensä puolesta oli profeettojen ennustama Messiashallitsija, jonka Jumala oli luvannut asettaa kaiken pääksi - ensi sijalle arvossa ja vallassa.

Mutta Paavali Kol. 1:15:ssa menee vielä pidemmälle Jeesuksen esikoisuuden määrittelyssä. Jeesus on ensi sijalla arvossa ja vallassa siksikin, että hän on ylempänä kaikkea luomakuntaa, koska kaikki on luotu nimenomaan hänen kauttansa eikä häntä itseään ole luotu. Mikä voisi olla enää suurempaa kuin tämä? "Sillä hänessä luotiin KAIKKI, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, KAIKKI on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa." (Kol. 1:16-17). Ilmaisu "hän on ennen kaikkea" on alkukielessä kronologinen. Ennen kuin mitään luotua (näkyväistä tai näkymätöntä, taivaassa tai maan päällä) oli olemassa, kun oli olemassa vain se mitä ei milloinkaan ole luotu, ja jolla ei sen vuoksi ole alkua eikä loppua, siis Jumala, ennen kaikkea sitä oli jo olemassa Jeesus. Kolossalaiskirje tässä asettaa kiistattomasti Jeesuksen luotuisuuden piirin ulkopuolelle kaiken luojaksi. Hän on siis pelkän olemuksensa ja luontonsakin puolesta ensi sijalla arvossa ja vallassa ja kaikki on hänen. Koska häntä ei ole luotu, ja ainoa mikä on luomatonta on Jumala, on Jeesuksen tämän johtopäätöksen mukaan oltava Jumala, koska Kol. 1:15-17 mukaan hän on kaiken luoja.