USKON PUOLESTA - Pasi Turusen virtuaalitoimisto

JOH 3:16
Evankeliumi pähkinänkuoressa
Pasi Turunen

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut,
että hän antoi ainokaisen poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Joh. 3:16

Maailman kuuluisin raamatunjae on epäilemättä Johanneksen evankeliumin 3 luvun jae 16. Kansainvälisissä urheilukisoissa joku saattaa heilutta lakanaa, jossa lukee "3:16" ja ainakin kristityt tietävät heti, ettei kysymys ole jakolaskusta, vaan Raamatusta. Jossain Riihimäellä on myös kristitty taksikuski, jonka auton rekisterikilvessä lukee "Joh 3:16".

Vaikka koko Raamattu on minulle henkilökohtaisesti rakas, niin vuosien varrella olen oppinut pitämään Joh. 3:16:a yhtenä kaikkein rakkaimpana jakeena, josta haen lohtua ja rohkaisua vaikeina hetkinä. Tämä rakkaussuhde on kehittynyt hiljalleen oppiessani vuosien myötä ymmärtämään paremmin mitä kaikkea jae kätkee sisäänsä. Kummallista kyllä itse pääsin sisälle tämän jakeen rikkaaseen maailmaan tajutessani kuinka jaetta usein käytetään huolimattomasti. Se sai minut kiinnittämään lähempää huomiota siihen mitä jakeessa todella sanotaan.

Vuosien ajan Joh. 3:16 kuului – hävettää tunnustaa – hengellisten fraasien joukkoon. Tämä johtui jakeen tuttuudesta. Aivan samoin kuin voi kävellä kauppaan tuttua reittiä omiin ajatuksiinsa uppoutuneena huomaamatta lainkaan mitä ympärillä tapahtuu voi juosta tutun raamatunjakeen läpi uhraamatta sille ajatustakaan. Ajatukset voivat lähteä harhailemaan ennen kuin on edes päässyt jakeen loppuun: "Silläniinonjumalamaailmaarakastanutettähänantoiainokaisenpoikansaetteiyksikäänhukkuisivaanhänelläolisiiankaikkinenelämä."

Huomasitko muuten, että äskeisestä lainauksesta puuttui jotain? Jos et, niin lue sanalitania uudestaan.

Tätä tärkeää jaetta on helppo siteerata evankelioinnissa huolimattomasti kahdella tapaa. Saatamme sanoa: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa." Jos päätämme tähän olemme jättäneet jotain tärkeää pois. Saatamme myös sanoa: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Näin lukiessamme olemme jättäneet pois jakeesta viittauksen uskomiseen: "…ettei yksikään, joka häneen uskoo..." Tämä totuus on sarana, jonka varassa ovi iankaikkisen elämän avautuu tai sulkeutuu. Jakeen tarkoitettu vaikutusala on rajattu. Se ei koske kaikkia ihmisiä erotuksetta. Sen sijaan se koskee kaikkia uskovia erotuksetta! Samalla tavalla Jeesus rajaa ylimmäispapillisen rukouksensa vain niihin, jotka ovat häneen uskovia. Hän nimenomaan sanoo, ettei hän rukoile koko maailman puolesta (Joh. 17:8-9, 20).

Jos siis Jaetta luetaan jättämällä pois sanat "joka Häneen uskoo" teemme kolmenlaista vääryyttä tälle jakeelle ja sen sisällölle.

Syntinen paatuu?

Syntinen saattaa paatua ja tulla suruttomaksi, koska luulee olevansa turvassa tuomiolta ja Jumalan varnhurskaalta vihalta vain siksi, että Jeesus tuli maailmaan ja kuoli ristillä. Jeesuksen ristin työstä ei ole pelastavaa apua yhdellekään, joka ei usko. Sanoohan sama Johanneksen evankeliumin 3 luku viimeisessä jakeessa : "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" (3:36)

Usein sanomme, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä aivan samalla tavalla. Tämä ei Raamatun valossa pidä täysin paikkaansa. Joh. 3:16 osoittaa, ettei tällainen ajatus ole totta. Vain uskovat pelastuvat. Muut ovat kadotettuja. Jos Jumalan rakkaus olisi täysin samanlaista kaikkia kohtaan kaikkien pitäisi pelastua uskoivatpa he sitten tai eivät.

Tämä ei tarkoita, etteikö Jumala rakastaisi kaikkia ihmisiä. Mutta se tarkoittaa, että hän rakastaa uskoviaan erityisellä pelastavalla rakkaudella. Vain uskovat pelastuvat ja ovat näin pelastavan rakkauden kohteina. Vain uskovat saavat Pyhän Hengen lahjan. Jeesus noutaa vain uskovat luokseen toisessa tulemuksessaan (Joh. 14:1-3; Hebr. 9:28).

Uskosta osatonkin on monella tavalla Jumalan yleisen rakkauden kohteena. Kristushan tarjotaan evankeliumissa kaikelle maailmalle uskottavaksi erotuksetta. Ilman uskoa Kristukseen ihminen on kuitenkin Jumalan pelastavan rakkauden ulkopuolella ja siksi syntiensä tähden kadotettu. Johannes 3:36 on yhtälailla Jumalan sanaa kuin Joh. 3:16.

Saarnata Jumalan rakkaudesta siten, että uskosta osaton ymmärtää sen väärin luullen olevansa sellaisen Jumalan hyvän mielisuosion alla, ettei hänen pelastuakseen edes tarvitse seurata Jeesusta, tekee katastrofaalisen karhunpalveluksen kadotukseen matkalla olevalle lähimmäiselle. On parempi, että ihminen tässä ajassa loukkaantuu Jumalan vanhurskaaseen vihaan ja omassatunnossaan säikähtyy syntiensä vuoksi edessä olevaa tuomiota, kuin että se kaikki tulee häntä vastaan viimeisellä tuomiolla. Kyllä sydän riittävän rauhan löytää, kun se löytää Kristuksen. Sitä ennen rauha voi olla petollista. Onko paljon iloa siirtyä tästä ajasta ikuisuuteen rauha sydämessä ja huomata olevansa kadotettu?

Vain uskovat siis ovat pelastettuja ja Jumalan laupiaan rakkauden kohteita. Sen sijaan: "Joka ei usko on jo tuomittu." (Joh. 3:18).

Jumalasta tulee epäonnistuja?

Jos Joh. 3:16 ymmärretään siten, että Jumala uskosta riippumatta rakastaa kaikkia ihmisiä täsmälleen samalla tavalla, niin seuraukset voivat olla uskovienkin kannalta katastrofaalisia. Jumalasta tulee epäonnistuja. Ajatus on käsittämätön. Miten Jumala voisi epäonnistua?

Mutta kuinka voimme luottaa siihen, että Jumalan rakkaus kantaa meitä yhtään sen paremmin kuin niitä miljoonia, jotka Jumalan rakkaudesta huolimatta ovat joutuneet helvettiin? Hänhän rakasti heitä täsmälleen samalla rakkaudella kuin meitäkin, jotka uskomme. Vaikka hän rakkaudessaan lähetti Poikansa, monet ovat hukkuneet!

Tämä tällainen tulkinta Jumalan rakkaudesta pudottaa pohjan pois pelastusvarmuudelta.

Miten käy pelastusvarmuuden?

Jumala tosin rakastaa maailmaa, mutta kokemus ympärillä osoittaa hänen epäonnistuneen lukemattomia kertoja. Eiväthän kaikki, joita hän rakasti ole pelastuneet. Päinvastoin monet hänen rakkaudestaan huolimatta ovat vajonneet kadotukseen. Jos kerran Jumala rakasti heitä miksi näin kävi? Onko Jumalan rakkaus näin voimaton? Jos on, mitä varmuutta yhdelläkään kristityllä voi olla siitä, ettei Jumala epäonnistu hänenkin kohdallaan?

Mutta asia on kokonaan toinen, jos Jumalan pelastava rakkaus rajautuukin vain niihin, jotka uskovat. Tähän palaamme edempänä.

Edellä esitetyt kolme johtopäätöstä tulevat nopeasti vastaan, jos Joh. 3:16 luetaan huolimattomasti. Sanat "…ettei yksikään, joka häneen uskoo…" ovat luovuttamattoman tärkeät palauttaaksemme "pienoisevankeliumiin" sen alkuperäisen Pyhän Hengen tarkoittaman ehdottomuuden ja voiman. Oikein ymmärrettynä Joh. 3:16 sisältää valtavan sanoman ja lupauksen. Jakeisiin sisältyvä lohdutus tulee kuitenkin tehottomaksi, jos siihen sisältyvä uskon ulottuvuus sivuutetaan huolimattomasti.

Seuraavassa tarkastelen uskon merkitystä Joh. 3:16 jakeessa.

Jokainen

Pienoisevankeliumi antaa valtavan lupauksen: jokainen, joka uskoo saa iankaikkisen elämän.

Jokainen: Nuori, vanha, mies, nainen, juutalainen, pakana, suomalainen, ruotsalainen, rikas, köyhä, aikuinen, lapsi, työtön, työssä käyvä, sairas, terve, pieni syntinen, suuri syntinen, sinä ja minä. Jokainen, joka vain uskoo. Tätä merkitsee se, että "Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1 Tim. 2:4).

Uskova

Mitä ihmisen sitten olisi tehtävä saadakseen iankaikkisen elämän? Raamatun vastaus on lohdullinen: Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut (Apt. 16:30). Usko ei ole vain tosiasioiden ja historiallisen tiedon älyllistä tunnustamista. Sellainen "usko" löytyy demoneiltakin. Raamatun mukaan "usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy" (Hebr. 11:1). Luottamus ja ojentautuminen. Molemmat ovat dynaamisia sanoja, joita ei voida typistää pelkäksi pään tiedoksi. Ojentautuminen merkitsee sitä, että elävä usko muuttuu elämäksi sen uskon mukaan, jonka varaan ihminen on luottamuksensa laittanut. Tästä ovat esimerkkinä kaikki luvussa 11 mainitut uskon sankarit.

Pidän myös uskon määritelmästä, joka löytyy Tunnustuskirjoista. Sen mukaan usko ei ole vain " järjen tietoa, vaan myös tahdon luottamusta, toisin sanoen, että halutaan sitä, minkä lupaus tarjoaa, nimittäin sovitusta ja syntien anteeksiantamusta, ja otetaan se vastaan..." (Augsburgin puolustus, IV; Vanhurskaus; 304). Jokainen demoni helvetissä tietää, että Jeesus on Herra ja maailman pelastaja, mutta kukaan niistä ei antaudu tahdon luottamukseen, eikä halua sitä minkä evankeliumin lupauksessa tarjotaan. Siinä on kuolleen ja elävän uskon ero.

Uskolla on myös oltava oikea kohde. Evankeliumin ollessa kysymyksessä tuo kohde on Jumalan maailmaan lähettämä oma ainokainen Poika, Jeesus. Pienoisevankeliumi on lupaus jokaiselle joka Häneen uskoo. Se mikä on luvattu annetaan uskosta, ja vain uskosta Kristukseen, niille, jotka uskovat (Gal. 3:22).

Jokainen, joka uskoo saa kaiken mitä evankeliumissa on luvattu. Joka ei usko ei saa mitään siitä mikä on luvattu. Lupaus koskee vain niitä, jotka uskovat.

Tämä on tiukka rajaus. Mutta samalla siihen sisältyy ehdottomuus, jonka mukaan mitään muuta Jumalan edessä ei tarvita kuin usko Jeesukseen. Ei tekoja, ei uskontoa, jolla yritämme ansaita pelastavaa mielisuosiota. Pienoisevankeliumi ei sano, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, että jokainen, joka yrittää parhaansa pelastuu. Jumalalle kelpaa pelkkä usko Jeesukseen, Hänen Poikaansa. Mikään muu ei riitä. Mikään muu ei kelpaa. Mitään muuta ei tarvita. Mikä ihana lupaus!

Toisaalta Joh. 3:16 ei tee eroa vahvan tai heikon uskon välillä. Heikkokin usko miellyttää Jumalaa. Heikoista heikoinkin usko Kristukseen luetaan Jumalan edessä vanhurskaudeksi. Kysymys ei ole uskon vahvuudesta, varmuudesta tai sen koosta. Usko yksin riittää.

Näin Joh. 3:16 kääntää meidän huomiomme pois meistä itsestämme. Pelastavan uskon kohde ei ole pelastava usko, vaan Pelastaja itse. Kysymys ei ole meidän uskomme kyvystä pelastaa meidät, vaan Pelastajan kyvystä ja voimasta tehdä kaikki se mitä Hän on luvannut tehdä: Pelastaa joka ikinen, joka uskoo.

Ja niin kuin Aabraham, pelastavan uskon esikuva, oli "täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän kykenee myös täyttämään [kreik. hänellä on voima / kyky se myös tehdä]" (Room. 4:21), samoin mekin voimme levätä rauhassa tietäen, että Jumalalla on kaikki tarvittava voima hallussaan toteuttaakseen lupaamansa. Hän ei ole lupaillut liikoja sanoessaan ettei yksikään, joka uskoo Jeesukseen joudu kadotetuksi.

Tämä johtaa meidät seuraavaan valtavaan löytöön.

Jumalan rakkaus onnistuu aina sata prosenttisesti!

Kun usko on oikealla paikallaan pienoisevankeliumissa huomataan, että Jumalan rakkaus ei koskaan epäonnistu. Jeesus tuli maailmaan "…ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi." Jumalan oman lupauksen mukaan ei yhden yksikään uskova joudu kadotetuksi. Joh. 3:16 ei sano, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että "joku, joka uskoo" Jeesukseen pelastuisi, tai "ettei aivan jokainen joka uskoo hukkuisi", tai "että edes joku joka uskoo" pelastuisi, eikä, että "edes jotkut niistä, jotka uskovat" pelastuisivat.

Jumala sanoo: ettei yksikään, joka uskoo Jeesukseen hukkuisi. Siispä yksikään Jeesukseen uskova ei voi joutua kadotetuksi. Mikä valtava pelastusvarmuus sisältyy uskoon Kristuksessa.

Koska lupauksen sana koskee jokaista, joka uskoo, eikä universaalisti jokaista uskosta riippumatta, ja koska Jumalan rakkaus ei voi epäonnistua, tietää uskova kristitty olevansa varmasti turvassa uskoessaan Jeesukseen. Tässä jakeessa on jokaiselle, joka uskoo varma lupaus pelastusvarmuudesta, sekä subjektiivisessa että objektiivisessa mielessä. Voin rauhoittaa sydämeni uskossa Jeesukseen, koska tiedän tämän jakeen valossa sataprosenttisella varmuudella, että uskoni Kristukseen on Isän Jumalan hyväksymä. Koska olen yksi niistä, joista sanotaan "ettei yksikään, joka uskoo" tiedän olevani turvassa Kristuksen täydellisessä työssä. Tämä usko on Jumalan aloittamaa ja hän vie sen myös päätökseen (Hebr. 12:2).

Yksikään uskova ei voi saada parempaa perustaa pelastusvarmuudelleen kuin Jeesuksen omat sanat tässä jakeessa. Jos kristitty ei usko Jeesuksen sanoihin, eivät kenenkään saarnamiesten vakuuttelut riitä häntä lohduttamaan. Sellainen ihmisiin nojautuva pelastusvarmuus kestää juuri niin kauan kuin hengellinen kokous tai jumalanpalvelus kestää. Sen jälkeen epävarmuus palaa. Laske turvasi Jeesuksen omiin sanoihin: Sinä olet yksi, joka uskoo. Jeesus lupaa ettei yksikään (sinä mukaan lukien, koska "yksikään" sana sulkee kaikki sisäänsä eikä jätä ketään ulkopuolelle), joka uskoo joudu kadotetuksi. Keitä me luulemme olevamme väittäessämme tietävämme Jeesusta paremmin ketä hänen sanansa koskevat ja ketä eivät: Hän sanoo, ettei yksikään häneen uskova joudu hukkaan, muta me olemme rauhattomia ja levottomia koska luulemme ettei se koske juuri meitä? Et sinä ole mikään poikkeus. Sana "ei yksikään, joka uskoo" ei tunne mitään poikkeuksia. On vain uskovia ja niitä, jotka eivät usko. Kaikki uskovat pelastuvat. Kaikki ei-uskovat tuomitaan. Jos uskot olet turvassa vaikka sinusta ei edes tuntuisi siltä.

Toisaalta, en voi ymmärtää sellaista saarnaamista, joka opettaa, että Jeesukseen uskovakin voi uskostaan huolimatta vielä joutua kadotetuksi. Sellaisen sanominen on täysin vastoin evankeliumin lupausta, vastoin Jumalan Pojan omia sanoja. On kokonaan toinen kysymys se katsotaanko ihmisen kykenevän luopumaan uskostaan siten, ettei tämä lupaus enää häntä kosketa. Lupaushan kuuluu vain niille, jotka uskovat. Mutta sanoa, että uskovakin voisi joutua kadotetuksi osoittaa suurta tietämättömyyttä evankeliumin syvimmästä salaisuudesta ja saattaa monet vilpittömät sydämet epätoivon partaalle.

Jumalan rakkaus, josta Joh. 3:16 puhuu, toteutuu varmasti niissä, jotka uskovat. Hänen rakkautensa on ikuista (Jer. 31:3). Kuten Nat King Cole aikanaan lauloi: "When I fall in love, it will be forever…"

Ota pois sanat, tai ole huolimaton sanojen "…joka häneen uskoo…" kanssa, eikä sinulla enää ole evankeliumia julistettavana maailmalle, eikä mitään turvaa edes itsellesi. Säilytä nämä sanat, alleviivaa niitä itsellesi niitä lukiessasi ja saat huomata miten vankkumattoman lohdun ja turvan ne antavat sinulle, joka uskot. Mikä lepo ja rauha laskeutuukaan Jeesus –nimen äärellä sydämeesi. Olen tämän itse kokenut. Tämän vuoksi, kuten alussa sanoin, Joh. 3:16 on yksi rakkaimpia jakeita, jonka äärelle aina ensimmäiseksi palaan voimaa ja lohtua etsimään.