SEITSEMÄSTI VANHURSKAS LANKEAA JA NOUSEE
Pasi Turunen

"Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen"
Snl. 26:16

On sangen ihmeellistä, että syntinen voi olla Luojansa edessä vanhurskas. Mutta on kovin hämmentävää, että vanhurskaskin voi langeta. Vieläpä monta kertaa. Jotain vanhurskaasta kertoo se, että hän langettuaan "nousee jälleen". Eikö lankeaminen silti tunnu olevan täysin ristiriidassa sen kanssa, että hänen voidaan sanoa olevan vanhurskas? Lankeaminenhan on ristiriidassa kaiken sen kanssa mitä vanhurskaus edustaa.

Sananlaskujen kirjan jakeeseen sisältyy jännite, joka, mitä enemmän sitä miettii, alkaa tuntua kivuliaalta spagaatilta. "Vanhurskas lankeaa" saa meidät huudahtamaan "Voi ei!". Onneksi tämä ei ole koko totuus. Eikä lopullinen totuus. Vanhurskas myös nousee jälleen. Eikö tämä saa meidät huudahtamaan "Ylistys Jumalalle!". Nouseeko vanhurskas omasta voimasta, vaiko siksi, että Herra on hänen tukenaan? Näen tässä jakeessa lupauksen siitä, että vanhurskas nousee jälleen, koska Herra häntä tukee. 

Vanhurskaskin ihminen lankeaa. Hän siis ei ole vanhurskas siksi, ettei enää koskaan eikä milloinkaan vanhurskaaksi julistamisen jälkeen lankeaisi. On murheellista, että vanhurskas lankeaa. Hän ei tahdo langeta. Sellainen ei milloinkaan ole Jumalan tahto, eikä hänelle mieleen. Vanhurskas ei saisi langeta. Ja kun niin syystä tai toisesta kuitenkin tapahtuu on se aina tragedia, josta vanhurskas voi syyttää vain itseään. 

"Lankeaa ja nousee" - eikö tämä ole juuri se todellisuus, josta jokainen Jumalan lapsi itsensä löytää enemmän tai vähemmän tarkkaillessaan ei vain tekojaan, vaan myös ajatuksiaan ja sanojaan. Paavali kirjoittaa Pyhässä Hengessä kristityn ihmisen vaellustodellisuudesta: "Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä mitä tahdotte" (Gal. 5:17). 

Emme kuitenkaan saa unohtaa lähtöjakeemme kokonaisuutta, jonka mukaan vanhurskas "nousee jälleen". Jumalan sana antaa langenneelle lohdutuksen ja toivon. Jakeen toivorikkaan sävyn oivaltaa, jos sen sisältämien ajatusten järjestystä muutetaan hieman. Miltä jae kuulostaisikaan, jos se sanoisi: "Seitsemästi vanhurskas nousee ja lankeaa jälleen".  Jumalan Henki on ollut tarkka ohjatessaan Raamatun kirjoittajia. Ei ole sattumaa, että Jumalan sanassa lukee juuri niin kuin siinä lukee. Pienet muutokset merkitsevät eroa toivon ja epätoivon, elämän ja kuoleman välillä. Edellä olevasta huomaamme myös miten tärkeää meidän kannaltamme on ettei Jumalan sanaa lähdetä peukaloimaan. Sananlaskujen 24:16 osoittaa, että vaikkakin vanhurskas lankeaa hän ei sorru lopullisesti. Hän nousee. Niin kuin toisaalla on kirjoitettu: "Herra tukee kaikkia kaatuvia ja kaikki alaspainetut hän nostaa"  (Ps. 145:14). 

Mistä Sananlaskujen jakeessa oikein on kysymys?

Yksi ainoa Vanhan testamentin jae riittää kiteyttämään sen mistä evankeliumissa on kysymys: "Vanhurskas on elävä uskosta"  (Hab. 2:4). Tämän  jakeen totuuden varaan apostoli Paavali Pyhässä Hengessä rakentaa koko Roomalaiskirjeensä opetuksen siitä mitä evankeliumi on (Room. 1:17). Paavalin pelastusoppi perustuu Habakukin kirjan ilmestyksen varaan: Ihminen vanhurskautetaan Jumalan edessä uskon kautta ilman lain tekoja (Room. 3:28). 

Aivan samalla tavalla kuin yksi jae riittää tiivistämään evankeliumin totuuden siitä miten syntisestä voi tulla vanhurskas Jumalan edessä riittää yksi jae kiteyttämään totuuden pyhitys elämästä: "Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen..." (Snl. 24:16). 

Kuka on vanhurskas?

Hän, joka jakeemme mukaan "lankeaa ja nousee" on "vanhurskas". Kenestä voidaan sanoa, että hän on vanhurskas, siis Jumalan hyväksymä? 

Pyhä Henki sanoo apostoli Paavalin suun kautta, että "me tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen"  (Gal. 2:16). Tämä on "se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat" ilman yhtään erotusta (Room. 3:22). 

Me olemme vanhurskaita, koska olemme "uskosta vanhurskaiksi tulleet" ja siksi meillä nyt on "rauha Jumalan kanssa"  (Room. 5:1-2). 

Tämä vanhurskaus ei perustu meidän tekoihimme eikä siksi ole meidän omaa vanhurskauttamme. Se on "Jumalan vanhurskautta", "Kristuksen vanhurskautta", jonka olemme saaneet lahjaksi ja joka on luettu meidän hyväksemme. 

Kristityn asema ja tila

Se, että olemme saaneet lahjaksi vanhurskauden ja meitä voidaan Raamatun kielellä kutsua "vanhurskaiksi" merkitsee, että meillä on uusi asema Jumalan edessä Kristuksessa. Asema Kristuksessa on jotain pysyvää. Jotain mikä ei jatkuvasti muutu. Kristityn ihmisen, vanhurskaan, tila sen sijaan vaihtelee. Mutta vaikka tila vaihtelee asema ei muutu. Juuri tästä puhuu Sananlaskujen 24:16: "... vanhurskas  [asema] lankeaa ja nousee  [tila]..."  Joka ei ymmärrä tehdä eroa Jumalan lapsen aseman ja tilan välillä ei ole vielä kunnolla ymmärtänyt mistä evankeliumissa on kysymys ja mitä Pyhä Henki tarkoittaa sanoessaan, että me olemme päässeet "lapsen asemaan" (Gal. 4:5). Asiaa voisi kuvata mm. siten, että lapsi pysyy asemaltaan vanhempiensa lapsena siitä huolimatta, ettei aina käyttäydykään oikein. Tila vaihtelee. Asema pysyy. 

Asiaa voi ajatella seuraavien esimerkin kautta. Prinssi Charles ei ole Englannin kruunuperillinen siksi, että käyttäytyy kuninkaallisen tavoin. Hänen asemansa on hänen syntyperänsä vuoksi kruunuperillisen asema. Tämä asema ei muutu päivittäin sen mukaan mikä hänen tilansa sattuu kulloinkin olemaan. Miksi hänen sitten tulisi käyttäytyä kuninkaallisen tavoin, jos hän joka tapauksessa on kuninkaallinen? No eikö juuri siksi,  että hän on kuninkaallinen! Hänen asemansa velvoittaa häntä käyttäytymään tietyllä tavalla. Mutta tietty käyttäytyminen ei nosta häntä kuninkaalliseen asemaan. Minusta ei tule Englannin kruunuperillistä, vaikka yrittäisin kuinka käyttäytyä kuninkaallisen tavoin, siitä yksinkertaisesta syystä, että asemani ei ole kruunuperillisen asema. 

"Lankeaa ja nousee" kuvastaa meidän tilaamme ja omaa vanhurskauttamme. Meidän pyhityselämäämme. Ne, jotka etsivät pelastusvarmuutta tästä ja mittailevat vanhurskautta Jumalan edessä tilansa  näkökulmasta joutuvat pettymään. Jumala antaa siitä tämän todistuksen: "Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niin kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän oma vanhurskautemme..."  (Jes. 64:6). Paavali sanoo, että ihminen, joka "koettaa pystyttää omaa vanhurskauttaan, ei ole alistunut Jumalan vanhurskauden alle" eikä "tunne Jumalan vanhurskautta"  (Room. 10:3). Pyhitys ei koskaan voi olla pelastuksen perusta, vaan pelastuksen hedelmä (Room. 6:22). 

Pyhitys ei merkitse täydellistä lankeamattomuutta. Kristityn ihmisen tilaan liittyvää pyhityselämää leimaa Jumalan sanan mukaan epätäydellisyys. Siinä on "lankeamista ja nousemista" niin ajatuksissa, sanoissa kuin teoissakin. Nousemista "jälleen", ei siksi, että minusta uudestaan tulisi vanhurskas, vaan juuri siksi, että olen vanhurskas. Minulla on kaikki syy nousta jälleen, koska tiedän, että Kristuksessa Jumala on minut hyväksynyt eikä minua sysätä syrjään. Asemani velvoittaa minua käyttäytymään vanhurskaasti. 

Jotakuta voi hämmentää ajatus vanhurskaasta, joka lankeaa.  Eräässä mielessä vain vanhurskas voi langeta. Jumalattoman elämä on kaikkinensa syntiä. Pyhä Henki sanoo Paavalin kautta: "Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi"  (1 Kor. 10:31). Ja vielä: "...kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä"  (Room. 14:23). Salli minun kysyä: Mitä jumalattomat ihmiset tekevät Jumalan kunniaksi? Mitä he tekevät uskosta? Mitä sellaista he tekevät elämässään, jonka motiivina on usko Kristukseen ja Jumalan kunnian kirkastaminen? Eivät mitään. Siksi KAIKKI mitä he tekevät luetaan synniksi. Tietyssä mielessä jumalaton ei siis voi langeta, koska hän ei milloinkaan ole edes noussut!  Jumalaton voi tehdä parannusta "jumalattomuutensa sisällä": juoppo voi lakata juomasta, valehtelija lakata valehtelemasta, varas varastamasta jne. Hänen asemansa  ei silti Jumalan edessä muutu. Hän on yhä jumalaton, vailla Kristuksen lahjavanhurskautta ja matkalla kadotukseen. Vain usko Kristukseen voi muuttaa hänen asemansa  jumalattomasta vanhurskaaksi - perkeleen lapsesta Jumalan lapseksi.

Vanhurskaalla on ainakin seitsemän Jumalallista syytä langettuaan nousta jälleen: 

1)     Jeesus kuoli ristillä ja kantoi rangaistuksen sinun lankeemuksestasi
2)     Herra on luvannut antaa anteeksi kaikki synnit 
3)     Se on oikein ja vanhurskasta
4)     Sinä kuulut Jeesukselle ja olet Hänen omaisuuttaan
5)     Hän tukee sinua Hengellään, kun nouset
6)     Nyt on aika nousta!
7)     Hän käskee sinua - Nouse jälleen!

Miten vanhurskas nousee jälleen?

Vanhurskas nousee tekemällä parannuksen. Parannus merkitsee mielen muutosta. Pyhä Henki saa aikaan ei vain ulkonaisten tapojen muutoksen vaan myös ajatusmaailman muutoksen. Mielen muutos menee syvemmälle kuin ulkoisen käytöksen muuttuminen. Mielenmuutosta ei ole ilman käytöksen muuttumista. Ensimmäinen johtaa aina jälkimmäiseen. Mutta käytöstään voi muuttaa ilman mielenmuutosta. Vanhurskas tunnustaa syntinsä, on niistä samaa mieltä Jumalan kanssa. Hän ei puolustele lankeemustaan, vaan tuo ne valoon ja vereen tietäen, että hän on Kristuksessa vanhurskas ja siksi hänen on turvallista tuoda lankeemuksensa Jumalan kasvojen eteen. Hän saa anteeksi. 

Sinua kutsutaan vaeltamaan vanhurskaasti. Ei siksi, että siten sinusta tulisi vanhurskas ja lopulta Jumala hyväksyisi sinut omakseen, vaan juuri siksi, että sinä olet vanhurskas ja Jumala on sinut hyväksynyt Kristuksessa omakseen! 

Tuhlaajapojat ja tuhlaajatytöt - on aika palata kotiin. Olitpa langennut miten usein tahansa tai miten syvälle tahansa nyt on aika nousta jälleen!

 

(c) 2003 USKON PUOLESTA / Pasi Turunen
www.patmos.fi